|
||||||||||||||||||||
Biografia
Paluu etusivulle
Harro KOSKINEN
Syntynyt Turussa 1945. Asuu ja työskentelee Merimaskussa.
"Kaiken vanhan tuhoava, hidas anarkia on ainoa tie kohti uutta, parempaa maailmaa." Näin totesi Harro Koskinen 1960-luvun lopulla. Tuolloin puhuttiin paljon utopioista, uudesta maailmasta joka nousisi teknistyvän kulutusyhteiskunnan raunioista. Eräänlainen utopia sisältyi myös Suomessa hetkellisesti vaikuttaneeseen underground-kulttuuriin. Tuossa utopiassa myös kritiikki oli sallittua, eikä kysymyksen esittäjää poistettu näyttämöltä. Nuoren Harro Koskisen teokset tuolta ajalta ovat yhdistelmä popin vapauttamaa muotoa, yhteiskunnallisesti aktiivista, osallistuvaa taidetta ja undergroundin rääväsuisen riehakasta rajankaatoa.
Biografia
Harro Koskinen kertoo aloittaneensa vakavan kuvataiteiden harrastamisen jo 17-vuotiaana ja hankkineensa oman ateljeen Turun Piispankadun varrelta pari vuotta myöhemmin. Ensimmäisen kerran Koskisen teoksia oli esillä jurytetyssä näyttelyssä vuonna 1965. Samana vuonna hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun Yhteislyseosta ja aloitti opinnot Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Vuodesta 1966 alkaen Koskinen oli mukana turkulaisessa underground-liikkeessä, jonka Aamurusko-lehteen hän teki kuvituksia. Ensimmäiset yksityisnäyttelynsä hän piti Turussa vuonna 1967 ja Helsingissä vuonna 1968. Vuonna 1969 Koskisen teoksista Sikamessias ja Sikavaakuna tehtiin rikosilmoitus, joka lopulta päätyi sakkorangaistuksiin. Koskinen siirtyi taiteessaan 70-luvun alussa realistiseen maisema- ja henkilökuvaukseen. Viime vuosina Koskinen on siirtynyt yhä enemmän käyttämään valokuvaa ja erityisesti digitaalista kuvaa.
Vuodesta 1968 lähtien Harro Koskinen on kirjoittanut kuvataidekritiikkiä useisiin päivälehtiin. Muun ohella hän on toiminut ARTE ry:n, Turun Taidegraafikoiden ja Kuvantekijät ry:n luottamustoimissa sekä Suomen Taiteilijaseurassa ja Turun ja Porin läänin taidetoimikunnassa. Hän on opettanut 1990-luvulta alkaen Turun Piirustuskoulussa mm. kuvanveistoa ja digitaalisen kuvan käyttöä.
Artikkeli
Poppia ja Undergroundia
Harro Koskisen sika-teokset ovat suomalaisen poptaiteen tunnetuimpia esimerkkejä. Vuonna 1969 syntyneissä kuvissa ja kolmiulotteisissa veistoksissa Sika esiintyy mitä erilaisimmissa toimissa: Sika iskee, Sika kurkkaa, Sika kylpee, Sika paskalla jne. Sarjan kymmenet teokset esittivät elämän koko kirjon. Sikavaakuna, Sikaikoni ja Sikakrusifiksi olivat tämän maailman virkavalta ja uskonto.
Vuonna 1970 valmistuneessa sarjassa Suomalaista elämänmuotoa Koskinen oli jättänyt siat taakseen ja siirtynyt käsittelemään isänmaan tilaa. Osassa näitä teoksia Suomen lippu oli pääosassa. Sen kautta Koskinen kertoi ajatuksiaan niin luonnonsuojelusta teoksissa Noki, ESSO ja SHELL kuin isänmaan kohtalosta otsikoilla Suomi sulaa, Suomi palaa, Suomi valuu tai Suomi repeää. Kannanotoillaan Koskinen seurasi ajan nuorison yleistä tendenssiä, maailmanlaajuista huolta maapallon tilasta.
Koskinen on kertonut amerikkalaisen poptaiteen olleen hänelle erityisen merkittävä juuri muodon vapauttajana. Varhaiset esinekoosteet Kapitaalitratti ja Viuru ja silitykset sekä Sikaperhe ja Noki -teos ovat paitsi muodon myös materiaaliratkaisujensa ja kirkkaiden Miranol-väriensä ansiosta tästä hyviä esimerkkejä. Poptaiteen arkipäiväisyys ja keveys on teoksissa saanut seurakseen juuri 1960-luvun jälkipuoliskolle ominaisen yhteiskuntakriittisen ja osallistuvan otteen. Keskeisenä teemana niissä on kannanotto kulutusyhteiskuntaan, suurteollisuuteen ja isänmaassa vallitseviin arvoihin. Koskinen ravisteli teoksillaan yhtä lailla papistoa, sikariportaan edustajia kuin omaan turvallisuuteensa tuudittautuneita keskiluokan eläjiä, pyrkimyksenään osoittaa ihmisten ja yhteiskunnan omahyväisyys ja välinpitämättömyys. Aihepiirin vakavuus ei sulkenut pois pientä virnettä - monissa Koskisen 1960-luvun teoksissa pintasilaus onkin tehty huumorilla. Vaikka taiteilija kertoikin tavoittelevansa ennen kaikkea tehokasta ja aktivoivaa visualisointia, hän halusi myös liittää teoksiinsa rakentavaa iloisuutta ja huumoria. Esimerkiksi teoksen Sikaperhe sarjakuvamaiset possut ja puhtaan luonnon puolesta puhuvan Noki -teoksen sanaleikki ilmentävät kumpikin tahollaan Koskisen taiteen tätä puolta. Huumori on sukua myös 60-luvun loppupuolella Suomeen jalkautuneelle underground-kulttuurille, josta Koskinen ammensi iloista rohkeutta puuttua esimerkiksi papiston olemukseen. Politiikka ei U-liikkeen ideologiaan sopinut, sen mukaan kaikki puolueet niin oikealla kuin vasemmalla olivat yhtä pahoja.
Sika antaa ajan kulua
Underground-liike oli USA:ssa 60-luvulla vaikuttanut radikaali nuorisoliike, joka synnytti erityisesti sarjakuvia. Robert Crumbin vuodesta 1967 alkaen julkaiseman Zap Comix -lehden johdolla se loi valtakulttuurin moraaliarvoja pilkkaavan ja niitä repivän kuvaston. Harro Koskinen oli vuodesta 1966 lähtien mukana suomalaisen, erityisesti turkulaisen undergroundin toiminnassa. Hän mm. kuvitti turkulaista u-lehteä Aamuruskoa ja seurasi amerikkalaista u-sarjakuvaa. Tämän vaikutus näkyi myös hänen taiteessaan, etenkin vuoden 1969 sikatuotannossa. Sika oli huomattavan paljon käytetty hahmo myös underground-sarjakuvissa. Sikamessias-teoksen ensimmäinen versio ilmestyikin jo vuonna 1968 Aamuruskon kansikuvana.
Tässä muodossaan, kun lehden levikki oli vain joitakin satoja, ristiinnaulittu sika ei saanut laajempaa huomiota osakseen. Vasta seuraavana vuonna Helsingin Taidehallin Nuorten näyttelyssä Sikamessias veti yleisen huomion puoleensa ja se julkaistiin maan suurimmassa päivälehdessä näyttelyarvostelun kuvituksena. Koskisen Sika-aiheisia teoksia oli samanaikaisesti esillä Ruotsissa Kritikens val -näyttelyssä, mutta siellä ne eivät herättäneet sen suurempaa kohua. Kotimaassa lehden kuva yksittäisestä teoksesta nosti Sikamessias-teoksen provokatiiviseen asemaan, minkä seurauksena kuvataiteen, näyttelytoiminnan ja jumalanpilkkalain suhdetta selvitettiin korkeinta oikeusastetta myöten. Myös teoksesta Sikavaakuna esitettiin syyte valtakunnanvaakunan häpäisemisestä. Lopullisessa ratkaisussa vuonna 1974 taiteilija teoksen tekijänä ja näyttelyjury teoksen esille asettajana saivat sakkorangaistukset. Tasavallan Presidentiltä anottu armahdus ei tuonut muutosta tuomioon.
"Koko vallitseva valtaan ja mammonaan mieltynyt systeemi on pirun yksiviivainen. Minun töissäni on kysymys positiivisesta rähjäämisestä. Haluan antaa kaavoihinsa kangistuneelle ihmiselle niissä korvatillikan poskelle ja iskun vyön alle. Haluan olla rakentavan rauhattomuuden levittäjä. Sika-myytillä on tässä tärkeä tehtävänsä. Sika antaa ihmiselle riittävän etäisyyden tarkastella itseään", kuvaili Harro Koskinen sika-aiheen motiiveja vuonna 1969. Vastapuoli, järjestäytynyt yhteiskunta, oli nyt vuorostaan puhunut eikä tähän puheeseen otettu enää kommentteja vastaan. Tavallaan Koskisen utopia kuitenkin toteutuu: aika saattaa olla se jatkuva anarkia, joka lopulta muuttaa asenteet.
Maritta Mellais