Vihreän liikkeen synty. Kuva: Miska Reimaluoto

Vihreän liikkeen synty - Erään hankkeen allegoria

Tutkimuspäivä

Vihreän liikkeen synty on Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksen suojissa kolme vuotta toimineen monitieteellisen Näyttelijäntaide ja nykyaika -tutkimushankkeen taiteellinen johtopäätös, tuon tutkimuksen kehittämän näyttelijänpedagogiikan näyttämöllepano.

Hanke huipentuu Kiasma-teatterin tutkimuspäivään joulukuussa, jolloin päivä rakentuu tutkimusosuudesta, keskustelusta ja mahdollisuudesta nähdä taltiointi.

NÄYTTELIJÄNTAIDE JA NYKYAIKA
Tutkimusesittely klo 12-17, vapaa pääsy

NÄYTTELIJÄNTAIDE JA NYKYAIKA on Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa toimiva kolmivuotinen näyttelijänjpedagoginen tutkimushanke, joka käynnistyi vuonna 2008 SKR:n rahoittamana.

Tutkimuksen lähtökohtana on seuraava työhypoteesi: siinä missä draaman jälkeisessä teatterissa kaikki esitykselliset elementit ovat tasa-arvoisia, näyttelijä mukaan lukien, me esitämme, että esittävä ruumis voisi yksinään tai yhdessä muiden ruumiiden kanssa korvata kaikki nuo elementit. Tällainen näytteleminen ei edellyttäisi tekemiselleen teoksellista kehystä, näyttämökuvaa, vaan näyttelijä harjoittaisi näyttelijädramaturgiaa, joka synnyttäisi suoraan teosta. Keinot tähän päämäärään pääsemiseksi kumpuavat, suodattuvat ja siivilöityivät pedagogisesta traditiosta, joka on ollut tämän tutkimuksen lähtökohtana. Kysymyksessä on Jouko Turkan TeaK:ssa 80-luvulla harjoittama näyttelijänpedagogiikka ja -taide. Traditiota on tutkimuksessa pyritty lukemaan uudelleen edellä hahmoteltujen nykypäivän teatterin asettamien haasteiden kautta. Suhteessa "turkkalaiseen" pedagogiikkaan, haluamme tässä vaiheessa nostaa esiin erityisesti siihen sisältyvän

1) pyrkimyksen etsiä psykofyysisin keinoin ihanteellista näyttämöllä olemisen tilaa,
2) tavan tuottaa erilaisin tekniikoin kokonaisvaltaisia psykofyysisiä olotiloja,
3) tavan operoida näillä tiloilla, siirtyä tilasta toiseen, eli harjoittaa montaasinomaista näyttelijändramaturgiaa sekä
4) pyrkimyksen ajatella näyttämöllä ja näyttämöllisesti niin harjoittelu- kuin esitystilanteessa.

Tutkimuksen päämääränä oleva esiintyvä ruumis vastaa jo aikoinaan virinnyttä unelmaa "itseohjautuvasta näyttelijästä", joka ei olisi vain osa jonkin toisen suunnittelemaa, näkemää, ohjaamaa esitystä, vaan itsessään esityksen aktiivinen rakentaja.

Esitystä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Teatterikorkeakoulu.