Maisemat

Tuohon aikaan (1999-2004) Joukon mieltä riivasi, hänen omien sanojensa mukaan, yhteiskunnassa vallitseva välinpitämättömyys ja väkivalta sekä mediassa paljon esillä olleet ”pahuuden kuvat”, joiksi hän nimitti mm. oikeuden edessä huppuihin peitettyjä kasvoja. Luulen, että maisemakuvat syntyivät osittain siitä, että Jouko tarvitsi ikään kuin tilaa hengittää tämän kaiken kokemansa ”pahan” keskellä. Palanut pensas ja Auringonlasku olivat hänelle yksinkertaisesti ”kauneuden kuvia”.

Hän etsi kauneutta myös toisaalta, sieltä, missä me emme sitä yleensä havaitse. Hän kuvasi roskia kadulla, ruuantähteitä lautasella, linnunraadon Moskovan kadulla. Näistä kuvista maisemakuvasarjaan päätyi kuitenkin vain yksi, Lumi (2001). Tämä kuva on kuvattu Tehtaankadulla sijaitsevan kotimme sisäpihalla, kun astuimme ulos kulkeaksemme pihan poikki saunaan eräänä lauantai-iltapäivänä. Jouko näki renkaanjäljet ohuessa lumessa ja ihastui lähes abstraktiin, mutta silti tunnistettavaan kuvioon.

Toisaalta oli myös kuvia, jotka hän liitti maisemakuvasarjaansa ja joilla hän halusi myös sanoa jotakin. Esim. sarjastaan Trees hän totesi halunneensa tuoda esiin, että ”myös pieni ja kaikkien katseilta huomiotta jäävä on kaunista”. Myös näissä kuvissa Jouko erotti kuvattavan (pienen mitättömän männynraadon) taustastaan, tässä tapauksessa metsästä, valkoisella lakanakankaalla. ”Kun me emme tahdo nähdä puita metsältä”, hän totesi.

Jaana Novitskij