Anonymous

Vuosien 1999-2004 varrella Joukon mieleen alkoivat vähitellen syöpyä myös ns. ”pahuuden kuvat”, kuvat nuorista rikoksentekijöistä huput päässä oikeusistunnoissa. Tuohon aikaan tapahtui nimittäin useita vakavia rikoksia, jotka johtivat oikeudenkäynteihin, ja joita sitten seurattiin julkisuudessa. Tunnetuin näistä lienee Heinojen murha (mediassa myös kännykkämurhaksi nimetty) vuonna 2001, jossa syytettynä oli kolme 16-17-vuotiasta nuorta miestä sekä yksi juuri 18 täyttänyt nuori.

Kuvat huppuihin päänsä peittävistä ihmisistä oikeuden edessä alkoivat elää Joukon mielessä omaa elämäänsä. Vei kuitenkin useamman vuoden ennen kuin ne löysivät hänen kauttaan uuden ilmenemismuodon. Näinä vuosina Jouko puhui usein siitä, kuinka kaikki nämä huppuihinsa piiloutuvat ihmiset esitetään ikään kuin eräänlaisina yhteisesti hyväksytyn pahuuden edustajina, jotka uhkaavat yhteiskunnan järjestystä ja meitä tavallisia ”kunnon kansalaisia”.

Jouko mietti myös asioiden kääntöpuolta. Tietenkään tekijöiden vastuu suorittamistaan rikoksista ei ollut millään tavoin puolusteltavissa. Mutta toisaalta heräsi kysymys, mitä ihmettä lähes 50-vuotias Heino oli miettinyt ryhtyessään kännykkäkauppoihin alaikäisten kanssa. Ja oliko siinä edes koko totuus. Jouko mietti aikuisen vastuuta ja sitä, mihin meidän sukupolvemme oli oman edun tavoittelussaan suistunut ja mihin materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelu meidät johtanut.

Mutta ennen kaikkea Jouko pohdiskeli näitä eri mediassa toistuvia kuvia, ”pahuuden ikoneja”, joiksi hän oli alkanut niitä nimittää. ”Missä on hyvyys?” hän usein ihmetteli, ”mistä tämä median rakkaus pahuuteen?”. Ikään kuin hyvyys olisi kadonnut maailmasta. ”Itse asiassa hyvyys on se, mikä meidän katseiltamme on nykypäivänä kätketty”, hän totesi. Ja niin hän päätti kuvata hyvyyttä, mutta käyttäen siinä pahuuden kuvastoa. Hän verhosi hyvyyden huppuihin ja takkiin ja kuvasi ihmisiä, jotka olivat onnistuneet elämään pitkissä suhteissaan vailla väkivaltaa, pettämättä kumppaniaan, pysyneet päätöksessään lopettaa heroiinin käyttö.

Jaana Novitskij