Taiteilijat

Silvia B. (1963 Hollanti) edustaa niitä monia Camouflage-näyttelyn taiteilijoita, joiden tuotantoa on mahdoton lokeroida vain yhteen kategoriaan. Eri tyylilajien rajoja sekoittavat teokset ovat tarkoituksella monitulkintaisia. Taiteilija kannustaa ihmettelyyn ja epäilyyn tuomalla esiin tuttuja asioita toisenlaisessa yhteydessä. Teoksissa ilmenee hänen taustansa muotisuunnittelussa, jota hän opiskeli 1980-luvulla Rotterdamin taideakatemiassa.
Hans-Christian Berg (1971 Suomi) on koulutukseltaan kuvanveistäjä sekä lasitaiteilija, joka teoksissaan haastaa tarkastelemaan mm. painon ja keveyden aistimuksia. Hän haluaa veistoksillaan kiinnittää huomiota siihen, kuinka havainnoimme asioita eri aisteilla.
Argentiinalaissyntyisen Suomessa asuvan Florencia Colombon (1977) verkot levittäytyvät pitkin viidennen kerroksen näyttelytilaa. Hän kertoo tilainstallaatiostaan: "Camouflagen kohdalla aloin miettiä rakennetta, joka ei kehystäisi tai taustoittaisi teoksia, vaan pikemminkin sisältäisi ne."
Company on Aamu Songin ja Johan Olinin (1974 Korea & Suomi) muodostama suunnittelijaduo, joka toimii nykymuotoilun ja kuvataiteen eri alueilla. Teosten mittakaava ulottuu pientuotteista laajoihin ympäristöprojekteihin. Heidän teoksessaan Venäjän salat itäisen naapurimaamme perinteinen esinemuotoilu kohtaa nykydesignin.
Sebastian Errazuriz (1977 Chile) tekee taidetta, joka muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme. Hän haluaa, että tarkastelemme elämäämme kriittisesti ja samalla kyseenalaistamme päivittäisiä rutiinejamme. Tämä filosofia näkyy hyvin mm. teoksen Henkilökohtaista ajankulun mittaamista rannekelloissa, joissa ajan kulumista näyttävät pelkät sekuntiviisarit.
Jiri Gellerin (1970 Suomi) tinkimättömästi viimeistellyissä teoksissa näkyvät runsaat viittaukset kaupalliseen popkulttuuriin. Aihevalinnasta huolimatta Gellerin metodit ovat täyttä punkkia: ”Olivat aiheet kuinka teollistuneesta maailmasta tahansa, ei punk ole minnekään kadonnut.”, Geller toteaa Ylioppilaslehden haastattelussa.
Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen (1967 & 1962 Suomi) ovat tehneet yhteisiä taideprojekteja vuodesta 1992. He ovat kuvataiteilijoita ja arkkitehteja, jotka hyödyntävät ja tutkivat teoksissaan fysiikan ilmiöitä kuten painovoimaa, magneettisuutta tai tilan radioaktiivista taustasäteilyä. Näyttelyssä heiltä on esillä Slide Pipe – teräsputki- ja vaijerirakennelma, jonka luonne muuttuu käytettäessä.
Handkerchief Production on Amy Cheungin ja Erkka Nissisen (Hongkong & 1975 Suomi) luova studio, joka leikittelee taiteen ja designin välimaastossa. Teoksellaan Camouflage Protestoijan aikakaudella he tuovat näyttelyyn globalisaatiokritiikkiä esittelevän dollarin muotoisen rakennuksen pienoismallin ja Kiinan muotoisen kartan sekä galleriatilassa toimivan jättiritsan. Heidän taiteellinen mottonsa ei suotta olekaan ”We experiment”.
Norjalainen valokuvaaja Karoline Hjorth (1980 Norja) on yhdessä Riitta Ikosen (1981 Suomi) kanssa kuvannut Lounais-Norjan asukkaita, jotka on puettu paikallisen luonnon antimiin. Norjalaisista kansantaruista innoituksensa saaneet valokuvien hahmot ovat paitsi muotokuvia myös ajattomia kuvauksia ihmisen ja luonnon suhteesta.
Afke Golsteijn ja Floris Bakker (1975 & 1975 Hollanti) tekevät yhdessä taidetta nimellä Idiots. Heidän taiteessaan yhdistyvät täytetyt eläimet ja luksusmateriaalit kuten helmet ja värikkäästi kirjaillut kankaat. Idiootit tarkastelevat teoksissaan kauneuden, ahneuden, ylellisyystavaroiden ja kuoleman teemoja.
Riitta Ikonen (1981 Suomi) yhdistää teoksissaan mm. vaatesuunnittelun, performanssin ja valokuvauksen. Hän kertoo saavansa innoituksensa tarkkailemalla elinympäristöään kuin himokas sienestäjä. Nämä kokemukset hän muuntaa luontoon sulautuviksi puvuiksi ja dokumentoi ne valokuvin.
Sveitsiläis-suomalainen taiteilijaduo KARIEL on Muriel Lässerin ja Karri Kuoppalan (1981 Sveitsi & 1976 Suomi) yhteisprojekti, jonka keskeisenä tarkoituksena on tilan korostaminen ja kokonaisvaltainen taidekokemus. Näyttelyssä esillä olevaan tilateokseensa Laituri he ovat ammentaneet ideoita messuosastojen ja kotimuseoiden estetiikasta.
Kaisu Koivistolle (1962 Suomi) tyypillistä on hyljeksittyjen ja arvottomaksi ajateltujen materiaalien käyttö ja ennakkoluuloton yhdistäminen. Hänen teoksessaan Reviiri ikoninen suomalaisdesign kohtaa luonnonvoimat ja muuttuu oudon kauniiksi.
Tuomas Aleksander Laitisen (1976 Suomi) installaatio Dormitorium on toteutettu yhteistyössä helsinkiläisten nuorten kanssa. Lähtökohtana työskentelylle on ollut kysymys omasta tilasta – millainen voisi olla nuorten tila, joka ei ole yhteiskunnan määrittämä? 30-luvun elokuvasta Nolla käytöksessä kuuluisa tyynysotakohtaus saa teoksessa nykypäivän tulkinnan.
Kaija Papu (1980 Suomi) kuuluu nykytaiteilijasukupolveen, joka työskentelee suvereenisti eri ilmaisumuotojen parissa. Hän tekee sarjakuvia ja pienjulkaisuja, videoteoksia ja musiikkivideoita, valokuvia ja piirustuksia sekä installaatioita ja mittakaavaltaan suuria neulegraffitiprojekteja. Camouflage-näyttelyn yhteydessä saa koeajonsa monivuotisen suunnittelu- ja työskentelyprosessin tuloksena syntynyt virkattu poliisiauto.
Kim Simonsson (1974) on suomalainen kuvataitelija. Hänet valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2004 ja vuonna 2009 hän sai Pro Arte -palkinnon tunnustuksena teknisestä osaamisesta ja omaperäisestä ilmaisusta. Näyttelyssä häneltä on esillä yli nelimetrinen lasiveistos Sugar Mountain, joka lainaa muotonsa leikkipuiston kiipeilytelineeltä.
Unbuilt Helsinki -ryhmä tuo Kiasmaan toteutumattomia rakennustaiteellisia unelmia. Heidän teoksensa näyttää, millainen rakennus Helsingin keskustassa voisi olla, jos Kiasman suunnittelukilpailun olisi Stevan Hollin sijaan voittanut toiseksi tullut Kazuo Shinohara ehdotuksellaan "STAGES".
Zoë Walker ja Neil Bromwich (Iso-Britannia) luovat teoksia, jotka ovat yhtäältä installaatioita, performansseja ja julkisia veistoksia. Taiteen avulla he pyrkivät luomaan sekä esteettisiä että elämänlaatua parantavia elämyksiä. Kiasmassa heiltä on esillä Sci-Fi Hot Tub, jäävuorta muistuttava kelluva poreamme.
Maaria Wirkkala (1953 Suomi) on suomalainen kuvataiteilija, jonka teoksiin lukeutuu monenlaisia esineitä ja materiaaleja yhdisteleviä installaatioita ja paikkasidonnaisia teoksia. Hänen teoksensa Ase, So What houkuttelee kauneudella, hauraudella ja uskalluksella.
Antti Yli-Tepsa (1974 Suomi) on tehnyt Kiasman pihalle skeittirampin ja ajanviettopaikan yhdistelmän. Mereltä vyöryvää aaltoa muistuttava Surfing the Apocalypse on skeitattava veistos ja esiintymislava, joka on yleisön vapaassa käytössä. Tuo oma musiikki tullessasi!