Mikä Camouflage?

Ranskasta omaksutulla sanalla camouflage [kæməflɑ:ʒ] viitataan naamioitumiseen, suojaväriin ja harhautukseen. Nämä ilmiöt ovat tuttuja sekä luonnosta että sodankäynnistä.

Eläinten suojavärin tarkoitus on harhauttaa saalistajaa tai vihollista, joskus myös saaliseläintä, ja turvata siten lajin säilyminen. Toiset lajit esiintyvät muuna kuin mitä oikeasti ovat – tietyt heinäsirkat näyttävät erehdyttävästi kasvin lehdiltä ja vaarattomat käärmelajit kuolettavan myrkyllisiltä käärmeiltä. Toisaalta vahva väritys hämmentää vihollisen ja tekee liikkuvan kohteen ääriviivat, vauhdin ja liikkeen suunnan vaikeasti hahmotettaviksi.

Luonnon suojautumiskeinoja alettiin soveltaa sotilasasujen ja -ajoneuvojen kuviointiin 1800-luvulla. Siihen asti sotilaat olivat komeilleet kirkkaanvärisissä vaatteissa. Naamioitumisen tarpeeseen vaikuttivat ilmasodan kehittyminen sekä aseiden kantomatkan piteneminen. Metsän vihreyteen ja aavikon hiekkaan sulautuvat maastokuviot alkoivat saada muotoaan.

Modernin taiteen, esimerkiksi kubismin, sanotaan vaikuttaneen sotilaallisen naamioinnin kehitykseen. 1900-luvun alun taiteilijoita kiinnostivat kuvien esittävyyden ja ääriviivojen rikkominen sekä väriteoriat. Heidän taitojaan hyödynnettiin sodankäynnissä. Vaikutteet ovat kulkeneet paitsi taiteesta sodankäyntiin myös sodasta taiteeseen: sotilasasujen maastokuviot levisivät siviilivaatetukseen jo viime vuosisadan alussa. Maastokuvioiden laajempi esiinmarssi niin taiteessa kuin muodissakin on koettu viimeisen 50 vuoden aikana.