Markus Heikkerö

Elämä on turhaa baby...

09.10.2015 - 10.01.2016

Taidehistoria ja popkulttuuri kietoutuvat yhteen Markus Heikkerön teoksissa

Heikkerö aloitti taiteellisen työskentelynsä 1960-luvulla underground-liikkeen piirissä ja kohautti avoimen seksuaalisilla, surrealistisilla teoksillaan. Myöhempien vuosikymmenten maalauksissa korostuvat valo ja väri sekä laajat, näynomaiset maailmat.

Heikkerön tuotannosta erottuvat eri vuosikymmenet selkeästi omina kokonaisuuksinaan. 60-luvun lopun ja 70-luvun kuvallisessa ilmaisussa näkyy innostus surrealismiin, tieteiselokuviin sekä sisäisen ja ulkoisen todellisuuden uudelleen määrittelyyn. Myös populaarikulttuurista ammentavat värikylläiset fantasiat nousevat maalausten näyttämölle.

80-luvun ruiskumaalauksissa ilottelevat kuva-aiheet kuten aurinkolasipäinen Sokrates ja joukko postmoderneja muotokuvia suomalaisista populaarikulttuurin hahmoista. 90-luvun teoksissa heijastuu Yhdysvalloissa vietetty aika valon ja väriskaalan vaihdoksena. Maalauksissa mikro- ja makrokosmokset kietoutuvat toisiinsa spiraalimaisina kehinä.

2000-luvun alusta teoskoot kasvavat. Nuoruuden psykedelia vaihtuu täysiverisen maalarin barokkimaiseksi revittelyksi tilailluusioilla ja hienostuneilla väriskaaloilla. Maalaukset sisältävät lukuisia viitteitä maalaustaiteen historiaan ja Heikkerön tekemiin luonnoksiin Keski- ja Etelä-Euroopan katedraaleista ja kaupunkiarkkitehtuurista.

Markus Heikkerö (s. 1952 Helsinki) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja muusikko (mm. Sperm ja Sleepy Sleepers). Näyttely perustuu mittavaan lahjoitukseen, jonka taiteilija teki vuonna 2013. Kiasman kokoelmiin liitettiin yli sata Heikkerön taideteosta.

Markus Heikkerö, Taidegrafiikka, 1968.

Markus Heikkerö, Taidegrafiikka, 1968.

Näyttelyn nimi Elämä on turhaa baby… on poimittu varhaisesta grafiikan teoksesta ja se kuvaa Heikkerön tuotannon toistuvia teemoja: rakkautta ja kuolemaa, nautintoa ja elämän kiertokulkua.