Ismo Kajander

”MINÄKIN OLEN MAALARI”

Ismo Kajander vietti lapsuutensa Portsan työläiskaupunginosassa Turussa. Hän kiinnostui piirtämisestä varhain ja löysi ensimmäiset aiheensa pihapiiristä. Luonnosten ja croquis-piirustusten tekeminen pitää edelleen yllä kädentaitoa ja havaintokykyä.

Kajander opiskeli 1950-luvun lopulla Turun piirustuskoulussa. Hän piti ensimmäisen näyttelynsä samaa vuosikurssia käyneen Eino Ahosen kanssa. Myöhemmin Kajander työskenteli kymmenisen vuotta saman koulun rehtorina.

Luonnoskirjaansa Kajander on kirjoittanut renessanssimaalari Correggiolta lainatun julistuksen ”Anch’io sono pittore” – Minäkin olen maalari.

GALLERIA AGORA

Kajander piti ensimmäisen näyttelynsä Helsingissä vuonna 1964. Vuorikadun Galleria Agora oli tunnettu kokeilevasta linjastaan, ja Kajanderin kantaaottavat teokset sopivat sen ohjelmaan. Teoksissa näkyvät Kajanderin taiteen myöhemmät tunnuspiirteet: esineteokset koostuvat arkisista materiaaleista ja viittaavat yhteiskunnallisiin aiheisiin. Teoksista kuuluu ääniä, ja niissä on liikkuvia osia.

Agoran näyttely sai tyrmäävän vastaanoton. Kajanderin kokeileva ote oli 1950-luvun modernin estetiikan nimeen vannoville kriitikoille liikaa.

STURM UND DRANG

Nuoren Kajanderin taidekäsitykseen kuului kapina kaikkea sovinnaista ja kaupallista vastaan. 1960-luvun lopulla Kajander jätti perinteisen näyttelytoiminnan ja alkoi esitellä teoksiaan poikkitaiteellisissa tapahtumissa kuten rauhanjärjestö Sadankomitean matineoissa. Taiteen piti olla osa elämää, ei irrallaan siitä.

Sturm und Drang (”Myrsky ja kiihko”) oli 1700-luvun saksalaisessa kirjallisuudessa ja musiikissa vaikuttanut liike, joka korosti taiteilijapersoonan tunne-elämää ja sen esiintuomista taiteessa. Vimma on taiteilijalle energian lähde, mutta se myös kuluttaa ihmistä. Iän myötä esiin nousevat ajatus elämän katoavuudesta ja pelko luovuuden menettämisestä.

MAAILMA JA MINÄ

Ismo Kajander käyttää teoksissaan esineitä, jotka liittyvät yksityisiin ja yhteisiin muistoihin. Usein ne viittaavat myös politiikkaan ja yhteiskuntaan.

Isä-teoksen mustavalkoisessa valokuvassa nähdään taiteilijan isä 17-vuotiaana punakaartilaisena. Taustalla oleva risti on pienennetty versio punavankileirin muistomerkistä, jonka Kajander on tehnyt Turkuun.

Dadaisti Man Rayn maalauksissa ja valokuvissa toistuvat usein hänen rakastettunsa huulet. Aihe on kiinnostanut myös Kajanderia. Hän on jäljentänyt oman rakkaansa suudelman jättikokoiselle pressulle.

PICASSON JA DUCHAMPIN VÄLISSÄ

Pablo Picasso ja Marcel Duchamp ovat Kajanderille taiteilijoita ylitse muiden. Hänen teoksissaan vilisee viitteitä näihin 1900-luvun alun suunnannäyttäjiin. Kajander on perinyt esikuviltaan leikittelevän älyllisen asenteen.

Keskellä huonetta on muunnelma fysiikan havaintovälineestä Foucault’n heilurista. Heiluria on käytetty osoittamaan maapallon pyörimisliike. Kajanderin heilurin liikeradalle on asetettu Duchampia ja Picassoa esittävät keilat.

Kajander haluaa karsia taiteesta turhaa ylevyyttä ja korostaa arkipäivän arvokkuutta. Huoneentauluihin hän on kiteyttänyt omaa ironista elämänfilosofiaansa.