Maija Blåfield

Tuhoutumisesta ja säilyttämisestä, 2017

Tuhoutumisesta ja säilyttämisestä on perättäisistä tarinoista koostuva episodielokuva. Teoksella on kehärakenne, eikä sillä siten ole alkua ja loppua. Kiasman näyttelyssä katsoja voi astua teokseen milloin tahansa.

Teoksen tarinat kertovat tuhoutumisesta ja säilyttämisestä. Ne ovat eri tavoin dokumentaarisia ja perustuvat todellisiin tapahtumiin, vaikka jokainen onkin omalla tavallaan uskomaton. Kerronnan keinot vaihtelevat suorasta dokumentaarisuudesta essee-elokuvaan.

Yksi tarinoista on kuvattu taksimatkalla arktisten Huippuvuorten Longyearbyenissä, ilmastonmuutoksen vuoksi parikymmentä astetta keskimääräistä lämpimämpänä helmikuun päivänä.

Kohtaus rakentuu turistiopastuksesta, josta on leikattu pois kaikki muu paitsi epätavallista säätilaa ja turvallisuutta koskeva selostus. Pimeyden ja sateen vuoksi mitään ei nähdä, ja katsoja on ainoastaan kuulemansa tiedon varassa.”

Vakavia asioita ei oikein voi käsitellä ilman elämään olennaisesti kuuluvaa huumoria.

”Kerronnallisten keinojen toista ääripäätä edustaa sienten seksikohtaus, jonka lopputuloksena lahoavasta talosta syntyy uutta elämää. Kohtauksessa kuullaan luontodokumentin kaltainen selostus, mutta sienten lisääntymisprosessia katsotaan inhimillistävästä näkökulmasta.

Aiemmin kirjoittamaani runoon Ohjeita muistomerkin pystytykseen perustuvassa osuudessa ainoa dokumentaarinen elementti puolestaan on lausunnan kuvituksena toimiva näkymä suurkaupungin rakennustyömaalle.

Vaikka elokuvan tarinat ovatkin erillisiä, aina jokin teema jatkaa edellistä kohtausta seuraavaan. Vesivahinko on koko elokuvassa eräänlainen alataso, jota äänimaailma korostaa.

Tykkään todella paljon vaikeista aiheista. Miten kertoa tuhoutumisesta siten, että joku haluaa sen myös kuulla? Silloin on kerrottava ensisijaisesti säilyttämisestä.

Vakavia asioita ei oikein voi käsitellä ilman elämään olennaisesti kuuluvaa huumoria. Tämän elokuvan mahdollistavat siinä esiintyvät ihmiset, jotka sympaattisuudellaan tekevät aiheesta käsiteltävämmän.”

Maija Blåfield

Syntynyt 1973 Helsingissä. Valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2004. Opiskellut myös käsikirjoittamista. Asuu ja työskentelee Helsingissä.