Sadonkorjuun aika

”Näyttelyn nimi on Elämän kirja ja se käsittelee kielen merkitystä biologiselle elämälle. Aihe löytyy teoksistani ja kirjoituksistani jo yli 20 vuoden takaa, mutta nyt oli mahdollisuus keskittyä tähän teemaan,” kertoo Osmo Rauhala näyttelystään Kiasmassa.

Osmo Rauhala alkoi maalata 12-vuotiaana isän huonekaluöljyväreillä ja hän opetteli kirjoista pohjustamaan kankaat itse. ”Koulussa olimme piirtäneet paljon, koska yksi opettaja opetti kolmea luokkaa yhtaikaa, joten kaikille tuli piirtämistä paljon joka päivä. Siskoni vei joitain teoksiani jo tuolloin nuorison taidetapahtumaan, jonka voitin läänin tasolla. Se tietysti innosti ajattelemaan, että osaan tehdä jotain. Pääsin kotikaupungin taiteilijaseuraan lukiolaisena, mutta isän kuoleman vuoksi en voinut pyrkiä taidekouluihin ylioppilaaksi tulon jälkeen. Opiskelin ensin taloustiedettä ja historiaa. Kun sain yhden tutkinnon valmiiksi, päätin, että tutkin taiteen vielä kunnolla. Opiskelin talven Vapaassa taidekoulussa ja pääsin sen jälkeen Taideakatemian kouluun. Siinä vaiheessa olin varma, että haluan tehdä taidetta enkä jäädä akateemiselle uralle tai mennä edellistä koulutusta vastaaviin töihin.”

SIURO JA MANHATTAN

”Tilanhoito jäi kontolleni ollessani vielä lukiossa, joten olen siihen oppinut ja tottunut kaiken muun keskellä. Kävin kolme vuotta junalla Tampere-Helsinki väliä joka päivä hoitamassa karjan kotona ja opinnot Taideakatemian koulussa. Siinä oppi keskittymään nopeasti siihen, mikä on kulloinkin käsillä. Jokin rytmissä sopii toisiinsa, eikä edes yli 20 vuotta jatkunut elämä New Yorkissa ole saanut minua luopumaan viljelyksestä. Vaikka viljely on konkreettisempaa, siihenkin liittyy tietty mystiikka. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mikä kaikki vaikuttaa siihen, että siemenestä kehittyy iso kasvi. Energia, lämpötila, kosteus, maalaji jne. muodostavat yhtälön, jota paraskaan maataloustiede ei pysty ulko olosuhteissa simuloimaan. Elämä näissä kahdessa maailmassa on toiminut pitkään eikä toimivaa systeemiä kannata muuttaa.” Taidemaalarin aika ja maanviljelijän aika jakautuu New Yorkin ja Siuron välille. Maan viljelemisessä ja maalaamisessa on sikäli samankaltaisuuksia, että ne ovat sesonkeja ja valosta ja vuodenajasta riippuvaisia. ”Siurossa ollaan ulkona, seurataan luontoa ja eläimiä, ladataan visuaalista laukkua hiukan eri tavalla kuin New Yorkissa. Manhattanilla katsotaan kuvia, luetaan ja analysoidaan taidetta, keskustellaan alan ihmisten kanssa jne. Sosiaalinen vuorovaikutus näissä paikoissa on erilainen. New York on monessa mielessä, esimerkiksi luomuruuan saatavuudessa, paljon runsaampi paikka, mutta luonnon suhteen niukempi. Toisaalta siellä kiinnittää huomioita luonnonilmiöihin. Sateen, tuulen ja puiston puut havaitsee eri tavalla, kun niitä on niukemmin tarjolla. Suuri ihmismassa johtaa myös seuraamaan lajiamme lauman ja yksilön suhteena eri tavalla kuin pienessä kylässä.”

KIELI OSANA EVOLUUTIOTA

”Kaikki näyttelyn maalaukset ovat valmistuneet tänä vuonna”, Rauhala toteaa, ”vaikka toki monet niistä ovat olleet työn alla eri muodoissaan jo pitkään. Ensimmäiset osat yhdestä näyttelyn pääsarjasta Game Theory syntyivät jo viisi vuotta sitten, mutta tein teemasta kokonaan uuden 9-osaisen sarjan tähän näyttelyyn. Moniosaisuus toimii kieltä käsittelevässä teemassa, koska se synnyttää katsojalle luettavuutta muistuttavan tilanteen. Rakenteena se myös muistuttaa kielestä, paloja voi asetella kuin kirjaimia sanaan tai sanoja lauseisiin.”

”Ihmisen toiminta ja päätöksenteko perustuu entistä enemmän kielen antamaan informaatioon, erityisesti matemaattinen tieto ohjaa käytöstämme merkittävästi. Entä jos sen antama tieto ei vastaakaan todellisuutta ja käsityksemme elämän syy- ja seuraussuhteista onkin väärällä pohjalla? Koska ihmisen toimet kattavat jo koko maapallon ja lähiavaruuden, ei virheisiin tässä suhteessa ole enää varaa, niitä on vaikea jollei mahdoton korjata jälkikäteen.”

Rauhalan mukaan kielestä on tullut keskeinen osa lajimme selviytymistä ja osa evoluutiota. ”Taide on ollut tärkeässä roolissa ihmisen kehityksessä jo varhaisista ajoista alkaen. Muuten on vaikea ymmärtää, miksi kivikauden karuissa oloissa eläneet ihmiset käyttivät aikaa veistääkseen luusta tai maalatakseen kallioihin hienoja eläinhahmoja. Luulisi, että selviämisen kannalta on tärkeämpää kerätä ruokaa ja valmistaa aseita ja työkaluja kuin puuhata jotain tällaista. Evoluutio on osoittanut taiteen tarpeellisuuden ihmisyhteisölle, koska täällä edelleen olemme. Yksi taiteen tehtävistä on välittää tietoa tuleville sukupolville ja samalla tutkia ja myös kyseenalaistaa sitä tietoa, luoda uutta näkemystä. Näin syntyy notkea liima pitämään yhteisöä kasassa ja siirtämään sen kulttuurin kestävät osat eteenpäin perustaksi tuleville sukupolville.”

MUISTA UNOHTAA KAIKKI

Teoksille ja teossarjoille annetut nimet voivat olla kahdenlaisessa roolissa. Analyyttisissa teoksissa ne Rauhalan mukaan viittaavat johonkin yhteyteen teoksen ulkopuolella. Esimerkiksi Peliteoria -sarjassa nimi viittaa tieteessä esiintyvään, taloustieteen, biologian ja psykologian alalla ihmisen päätöksenteon ja matematiikan suhdetta käsittelevän teoriaan. Runollisissa teoksissa, kuten Muista unohtaa kaikki, ne ovat osa teosta, luovat sille tunnelmaa kielen avulla. Osmo Rauhalan tapa maalata on muuttunut alkuaikojen märkää märälle, yksi teos kerrallaan valmiiksi heti -tyylistä pitkäjänteisemmäksi kerrosmaalaukseksi, jossa teoksia on työn alla monta yhtaikaa. Värikerrokset ovat ohuempia ja silmä havaitsee pienetkin erot herkemmin. ”Se muistuttaa hiukan sadonkorjuuta, ensin kylvetään aihe piirtämällä kankaalle, sen jälkeen sitä muokataan kerros kerrokselta, kaikkia lohkoja yhtaikaa, ja lopulta kokonaisuus valmistuu kuin kypsä viljapelto talteen korjattavaksi.”

KIIREINEN TULEVAISUUS

”Kun pääskyset palasivat pesimään tilallemme vuosikymmenien tauon jälkeen”, henkäisee Osmo Rauhala kysyttäessä innostumisen aihetta. ”Ne olivat kuin kauan kadoksissa olleet ystävät. Seurasin ja suojelin niiden pesimää ja olin todella innostunut kun ne saivat viisi poikasta lentoon. Nyt niiden geneettinen muisti pesimäpaikasta tilallamme on laajentunut ja odotan niitä taas ensi keväänä.”

Tulevista suunnitelmistaan Rauhala kertoo, että Kiasman näyttelyn alettua on vuorossa loma perheen kanssa, ja käynti New Yorkissa. MassMocaan Yhdysvaltoihin on tulossa seuraava museonäyttely. Tilalla Siurossa on työn alla uusi lampola, jonka ensimmäinen osa valmistuu nyt syksyllä ja loput ensi keväänä. ”Lisäksi pitäisi kunnostaa vanha kyläkoulu ja rakentaa loppuun hirsinen ateljee, joten puuhaa taitaa riittää.”

Päivi Oja