Ääniä unien takaa

Janet Cardiff ja George Bures Miller ovat rakentaneet installaationsa Korppiparvi puheäänen, laulujen, musiikin ja muiden ääniefektien varaan. Katsoja asettuu kaikkine aisteineen 98 kaiuttimen fyysisesti ja akustisesti virittämään tilaan, joka on riisuttu kerrontaa johdattelevista visuaalisista elementeistä.

Äänentoistolaitteiden muodostamassa tiheikössä voi halutessaan liikkua, panna maahan pitkäkseen tai istahtaa paikoilleen puisille taittotuoleille, joille jo muutamat kaiuttimetkin ovat mustissaan asettautuneet, ikään kuin kollegoidensa suoritusta seuraamaan. Kaikki tilassa näkyvissä olevat elementit ovat tarkoituksenmukaisia ja ne palvelevat kokonaisvaltaisen ääni- ja tunnekokemuksen mahdollistamista. Teoksen tarina ja tunteisiin vetoavuus syntyvät jokaisessa kuulijassa itsessään, aina yhtä ainutkertaisina henkilökohtaisen mielikuvageneraattorin
luomuksina.

Suunnitteluvaiheessa taiteilijoiden visuaalisena innoittajan toimi Francisco de Goyan kuuluisa etsaus Hirviöt syntyvät järjen uinuessa (1799). Siinä on kuvattu pöydän ääreen nukahtanut mies levottomine painajaisineen, jotka ilmestyvät lentävien pöllöjen ja lepakoiden hahmoina. Installaation keskiosaan on sijoitettu Goyan kuvaelman tavoin pieni pöytä, jonka päällä lepää vanhanmallinen äänitorvi. Se välittää Janet Cardiffin puoliuneliaalla äänellä kertomat neljä painajaistarinaa.

Unen tempoilevaa logiikkaa noudattelevat kertomukset toimivat moniosaista äänidraamaa jaksottavana ja yhteen kokoavana elementtinä. Ne vaativat kuulijaltaan herkkää korvaa ja eläytymiskykyä. Hypnoottinen kertojan ääni johdattelee mukaan unien librettojen tunnelmaan, vaikka ei aivan jokaista sanaa englanninkielisestä puheesta kuulisikaan.

Kokonaisvaikutelma muistuttaa upean äänentoiston välittämää elokuvan ääniraitaa, johon liittyy reaaliajassa kanssakuulijoiden tuottamat äänet ja läsnäolon energia. Korppiparven sisään voi astua milloin tahansa; se ei ole konsertinomainen esitys, joka olisi kuultava alusta loppuun aplodien kera. Useamman kuuntelukerran kautta teoksen intensiteetti kasvaa ja sen hitaasti addiktoivasta lumovoimasta ei lopulta haluaisi irtautua.

Mustanpuhuvaa draamaa alleviivaa teoksen nimi The Murder of Crows. Se on englanninkielessä vakiintunut ilmaisu varislintujen parvelle, mutta samalla viittaus murhaan ja kuolemaan, johon korpit ja muut kokomustat kalman linnut useissa tarinaperinteissä ja myyteissä eri puolilla maailmaa liitetään.

Teoksen nimestä huolimatta lintujen raakunta ja siiveniskujen lehahdukset muodostavat kuitenkin vain pienen osan Korppiparven vaihtelevasta äänimaisemasta. Osa kuultavasta musiikista on sävelletty tätä teosta varten, osa on lainattu eri lähteistä. Mahtipontisimpiin osuuksiin kuuluu sotilaskuoron esittämä Pyhä sota, tunnettu neuvostoliittolainen isänmaallinen laulu toisen maailmasodan ajalta. Aivan erilaista tenhoa on tiibetiläisessä rukousmusiikissa raskaine rumpuineen ja käheine torvineen. Nykypolven nuoria säveltäjiä teoksessa edustavat kanadalainen Freida Abtan ja saksalainen Tilman Ritter.

Viimeistenkin lintujen äänten kadotessa näkymättömään horisonttiin, teoksen koskettavan ja unelmoimaan koukuttavan huipennuksen tarjoaa George Bures Millerin säveltämä ja Janet Cardiffin tulkitsema kehtolaulu Crows Did Fly (Kathmandu Lullaby), jossa on melodisen hitin koukuttavia aineksia: ”Kuulen niiden raakunnan / Kaukaa, kautta rantain / Kaikuvan yli taivaan / Outo tuutulaulu / Korppien lentäessä / Sulje silmäsi ja yritä nukahtaa.”

Jari-Pekka Vanhala

Teokseen liittyy englanninkielinen, DVD:n sisältävä kirja ”The Murder of Crows” (Hatje Cantz 2011).