Suomelle hyväksi

Wisam Elfadl on 24-vuotias Kalliossa asuva suomalaissudanilainen nuori nainen, joka rakastaa eri hunajalajeja. Lisäksi Wisam opiskelee kulttuurituottajaksi ja toimii Kiasmassa kulttuuritulkkina.

Syksyn mittaan Wisam kutsuu ARS 11 -näyttelyyn Suomessa asuvia afrikkalaistaustaisia vieraita ja haastaa myös muita museokävijöitä mukaan keskusteluun. ”Haluan puhua vieraideni kanssa asioista, jotka puuttuvat Suomesta ja antaa äänen myös niille, joita ei yleensä kuunnella. Keskustelu voi olla kriittistä ja murtaa stereotypioita.”

Keskustelut käydään näyttelytiloissa teosten ääressä. Sinne mahtuu paljon ihmisiä, ja keskustelut kuuluvat kauas. ”Halusin kutsua vieraat museotilaan, jossa yleensä ei juuri puhuta. Se on afrikkalaista, ettei ole paikkaa, missä ei puhuttaisi.”

Kaikki vieraat asuvat Suomessa, mutta heillä on juuret Afrikassa, siis kuten Wisamilla, ystävät ja perhe molemmissa maissa. ”Olen syntynyt Sudanissa, Suomeen muutin viisivuotiaana. Asun Suomessa, mutta vietän kaikki kesä- ja joululomat Sudanissa. Minulla on kaksi kotimaata, joista toinen on asuin- toinen lomakotimaa. Minulla on suomalainen mies, ja häätkin pidettiin kahdessa maassa.

KIASMAA VAIKEA LÄHESTYÄ

Usein ajatellaan, että Kiasmaan ei ole helppo tulla, ja että siellä esitetty taide on jotenkin liian vaikeaa. Wisam tyrmää ajatuksen. Syynä korkeaan kynnykseen on se, ettei rakennus vedä puoleensa. ”Ovet ovat niin syvällä pimeässä, ettei niitä näy. Kun Mannerheimintien puolelta katsoo, ensimmäisenä vastaan tulee seinä. Jos voisin muuttaa rakennusta, avaisin sen Mannerheimintielle ja toisin sisäänkäynnin luo paljon valoa. Ihmiset tulevat ääntä ja esteettistä kauneutta kohti.”

Kiasman Wisam löysi tehdessään projekteja Umayya Abu-Hannan kanssa. Sitten löytyi kulttuuritulkkitoiminta. Kiasman kulttuuritulkit eli Kultu-ryhmä on joukko taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneita 18-26 -vuotiaita nuoria. He ovat tehneet Kiasmassa useita projekteja, mm. järjestäneet näyttelyn, tehneet taiteilijadokumentin, suunnitelleet ja vetäneet työpajoja. Lisäksi he pitävät ARS 11 -aiheista blogia lily.fi -sivustolla.

”Olen saanut Kiasmassa uusia kavereita, ja kuullut Kiasman projekteista etukäteen. Sitä paitsi kuuluminen Kiasman lähipiiriin tekee minusta mielenkiintoisen muiden ihmisten silmissä.”

ARS 11 MUUTTAA NORMIKÄSITYKSIÄ

”Suomessa asuvat Afrikkalaiset pitäisi saada Kiasmaan, ei niinkään ryhmänä vaan ihan kävijöinä. He eivät ole homogeeninen ryhmä, on täällä syntyneitä, lapsena Suomeen muuttaneita, nuoria opiskelijoita ja työssäkäyviä. Ulospäin suuntautuneita ihmisiä, jos heitä osaa lähestyä oikein. Kaikkien takana on paljon tarinoita. Puoli Suomea jää näkemättä, jos ei tunne tätä puolta suomalaisuudesta.”

ARS 11 muuttaa Wisamin mukaan normikäsitystä Afrikasta. Samalla myös käsitys afrikkalaisuudesta voi muuttua. Vieraidensa kanssa Wisam pohtii mm. identiteettikysymyksiä. Mikä vieraissa on afrikkalaista, mikä supisuomalaista. Missä on suomenafrikkalaisen naisen tulevaisuus, millaista on toimia yrittäjänä Suomessa tai mitä perheestä ja yhteisöllisyydestä ajatellaan. Aiheita jotka koskettavat kaikkia.

WISAM VUONNA 2021

Kun Wisamilta kysyy, missä hän näkee itsensä kymmenen vuoden päästä, hän pysähtyy miettimään. ”Kulttuurituottajan rooli laajenee koko ajan, ja minulla on monta narua joista kiskoa. Osaan myös sanoa ei, enkä ota töitä joista en pidä”.

Hän ei myöskään halua leimautua ainoastaan maahanmuuttajatyöhön, jota pitää liian kategorisoivana. ”Maahanmuuttajat ovat nyt oma kohderyhmänsä kulttuurituotannossa, mutta toivottavasti kymmenen vuoden päästä tilanne on toinen.”

”Kymmenen vuoden kuluttua teen työtä, josta on hyötyä Suomelle 20 vuoden päästä”, Wisam tiivistää lopuksi.

Piia Laita