Lehmänhäntiä vai kerrossänkyjä?

ARS 11 -näyttelyn teokset haastavat Kiasman hankintalautakunnan kiperien kysymysten ääreen. Teoshankintoihin vaikuttavat niin teosten kiinnostavuus kuin niukat määrärahat. Kaikkia teoksia ei voida hankkia kokoelmiin, mutta mitä lopulta ostetaan?

Hankitaanko museon kokoelmiin valokuvia veistoksellisista nigerialaisista päähineistä ja kampauksista vai ghanalaisesta elektroniikkajätekaatopaikasta? Ostetaanko lehmänhännistä tehty swazimaalaisen muotoinen maja vai pakolaiskeskuksen kerrossängyistä ja kasseista koostuva tornimainen rakennelma? Näitä kysymyksiä Kiasman hankintalautakunta pohtii ARS 11 -näyttelyn teoshankintoja tehdessään.

Entä mistä teoksesta syntyy näyttelyn vetonaula? Onko se metallijätteestä punottu verkkomainen seinäteos, vai jääkö khoikhoi-kielellä laulettu kehtolaulu soimaan päähän. Kohtaavatko suuren yleisön ja taiteenasiantuntijoiden näkemykset?

KAIKKEA EI VOI OSTAA

ARS 11 on rakenteeltaan ja omistussuhteiltaan monimuotoinen. Kaikkia teoksia ei voida kuitenkaan ostaa kokoelmiin. Osa on lainattu suoraan taiteilijoilta, osa gallerioista tai yksityisiltä keräilijöiltä. Osa taas on syntynyt taiteilijan työskentelystä Suomessa tai rakennettu suoraan museoon sen tilat huomioon ottaen.

Museon tavoitteena on ostaa kokoelmiinsa ajankohtaista, kiinnostavaa ja korkealaatuista ulkomaista nykytaidetta ohi valtiollisten tai maantieteellisten rajojen. Painopisteenä hankinnoissa on kuitenkin Suomen lähialueet. Vuosien saatossa ARS -näyttelyt ovat antaneet loistavan mahdollisuuden hankkia ulkomaista taidetta.

MÄÄRÄRAHOISTA PULAA

Ulkomaisia taidehankintoja ovat rajoittaneet vähäiset ostovarat. Hankintamäärärahat eivät ole kasvaneet vuotuisesti tarvittaviin mittasuhteisiin. Usein kansainvälisesti merkittävät nykytaiteen teokset rajautuvat hankintamahdollisuuksien ulkopuolelle. Tänä vuonna Kiasmalle on myönnetty yhteensä 455 000 euroa uushankintoihin, mikä on 135 000 euroa enemmän tavalliseen vuoteen verrattuna.

Nykytaiteen teosten materiaalien moninaisuus haastaa museon konservaattoreita jatkuvasti. Monen hankinnan kohdalla joudutaan arvioimaan teosten elinkaarta, niissä käytettyjen materiaalien kuntoa ja säilymistä. Myös teknisten ratkaisujen ylläpito ja varaosien hankkiminen vaativat rahaa.

ARS JÄTTÄÄ JÄLJEN

Näyttelyn teokset liittyvät Afrikkaan, mutta samalla niiden teemat koskettavat meitä kaikkia. Jo vahvistunut teoshankinta on nigerialaisen Otobong Nkangan veistoksellinen tekstiiliteos. Työn nimi Fragilologistin ahdinko ilmaisee samalla sekä haurautta että haurauden tiedettä. Kuva-aiheita yhdistää toisiinsa verkkomainen naru. Jos narun katkaisee, rakennelma hajoaa kappaleiksi. Nkanga haluaa osoittaa, miten kaikki voi hetkessä muuttua. Koko totuttu maailma romahtaa tsunamin pyyhkäisystä.

Toinen hankinta on eteläafrikkalaisen Andrew Putterin videoinstallaatio Salaa rakastan sinua enemmän. Teos nostaa esiin ajankohtaisen kysymyksen siirtolaisten, maahanmuuttajien ja paikallisten asukkaiden kulttuurien kohtaamisesta.

Lisäksi Kiasma sai lahjoituksena Elina SalorannaltaNunna -teoksen. Tässä valokuvasarjassa taiteilija tarkastelee kristillisen lähetystyön perinnettä Afrikassa ja siihen liittyvää kuvastoa. Saloranta on kuvauttanut itseään Sambiassa nunnan asuun pukeutuneena.

Kävijöissä herännyt kiinnostus nykytaidetta kohtaan on saanut konkreettisen vastineensa kokoelmiin hankituissa teoksissa. ARS 11 -näyttely jättää näin pysyvän jäljen Suomeen.

Eija Aarnio