Kun Irmasta tuli Optimisti

Irma ei syntynyt Optimistiksi, vaan kehitys taiteilijuutta kohti on ollut polveileva ja kahtiajakoinen. Tarina hahmottuu selkeinä vuosikymmeninä.

”On palattava 70-luvulle ja kouluaikoihin Vaasaan. Kuvataide kiinnosti silloin. Koululla oli oma taidekerho ja minulla oli kuvaamataito aina 10. Hain lukemaan arkkitehtuuria, mutta en päässyt. Päädyin Oulun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa.”

Vuonna 1973 Irma Luhta oli mukana perustamassa Oulun Elokuvakeskusta. ”Elokuvakiinnostukseni voi helposti nähdä yhtenä reittinä kohti elävän taiteen kiinnostusta.”

70-luvun opiskelijapiireissä keskityttiin kuitenkin politiikkaan ja valtaa pitäneet vasemmistolaiset eivät aina kävelleet käsikädessä kulttuuripiirien kanssa. Irma kuitenkin tasapainoili ’kulttuurikuikelona’ myös opiskelijapolitiikassa ja oli mukana tekemässä silloista hallinnon- ja tutkinnonuudistusta.

80-LUKU - TIETOISUUS

Performanssin aika koitti 1980-luvulla. Irma näki mm. kotimaisten ryhmien Homo$:n ja Jack Helen Brutin performanssit Provinssirockissa ja Vasa Festivaleilla - ja oli myyty. Ennen kaikkea hän näki performanssit visuaalisen taiteen kehittyminä. Koko 80-luvun hän kiersi katsomassa niin monia performansseja kuin mahdollista. Ensimmäisen kerran Irma esiintyi itse vuonna 1989 Hopeataivas-performanssilla galleriassa miehensä Pekka Luhdan näyttelyn avajaisissa.

90-LUKU - PERFORMANSSI JA TIEDE

Vuonna 1991 Muu ry ja Vapauden aukio -galleria kutsuivat kaikki performanssitaiteilijat Performanssikavalkadiin Helsingin Juhlaviikoille. Irma oli kuullut tilaisuudesta Pekalta ja osallistui tapaamiseen. Tämän jälkeen hän oli yksi Suomen performanssitaiteilijoista: ”Minulla oli kipinä ja päätin ottaa asian tosissani. Feministitaiteilijana halusin ottaa tilanteen kokonaisvaltaisesti haltuuni - tästä syntyi Irma Optimisti.”

Samana vuonna hän muutti perheineen Turkuun ja aloitti Irma Luhtana matematiikan väitöskirjan kaaosteoriasta. Naismatemaatikko oli erikoisuus, mutta akateeminen ura eteni hyvin. Turusta löytyi myös kova noste Irma Optimistille. Performanssitaiteesta oltiin kiinnostuneita ja yleisöä riitti. Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat tekivät juttuja, ja esitystilaisuuksia löytyi runsaasti muun muassa museoista.

Vuosikymmen vierähti Turussa ja sieltä käsin työskennellen. Huhtikuun alussa 1999 muuttoauto saapui pääkaupunkiin, toukokuussa Irma Optimistilla oli jo työhuone Kaapelitehtaalla. ”Kellarissa sijaitseva pölyinen tila ei kuitenkaan osoittautunut ideaaliksi työskentelyyn ja Lauri Luhta kysyi eikö tilaa voisi käyttää johonkin hyödylliseen. Tästä syntyi Là-bas, joka oli ennen kaikkea esitystila performance-, video- ja ääniteoksille ja -tapahtumille.”

00-LUKU - LÀ-BAS PERFORMANSSITAITEEN PUOLESTA

Samalla tavalla kuin Irma Optimistin (nais)performanssitaiteelle oli ollut selkeä tilaus 90-luvulla, oli 2000-luvulla tilausta performanssitaiteen esitystilalle. ”Kymmenen vuoden aikana Là-bas:ssa voi sanoa esiintyneen kaikki kotimaiset performanssitaiteilijat. Ainakin heitä on kutsuttu esiin kaikista koloista. Lisäksi mukana on ollut suunnaton määrä kansainvälisiä taiteilijoita.”

Là-bas on Irman mielestä helppo ja joustava toimija, sillä se ei ole yritys eikä yhdistys. Se koostuu epähierarkkisesti toisiinsa löyhästi sitoutuneista ihmisistä ja se pyrkii olemaan henkilöitymätön. Taiteilijat ovat tärkeitä ja heidän tahtotilansa. Rahaa ei toimintaan käytännössä ole ollut. Verkostot ja kansainvälisyys ovat olleet toiminnassa keskeisiä.

Là-bas -tapahtumia on järjestetty mm. museoissa ja muissa taidelaitoksissa. Là-bas toimiikin aina tilannekohtaisesti ja paikkasidonnaisesti. ”Näin kymmenen vuoden kunniaksi Kiasma sopii mainiosti Là-bas -biennaalin paikaksi. Fokus on nykytaiteessa, osaksi uusissa nimissä ja osaksi jo mainetta niittäneissä kansainvälisissä vieraissa, joiden esityksiä Suomessa ei ole vielä nähty.”

Ja eiköhän Irma Optimisti intoudu myös itse esiintymään. Nähtäväksi jää onko häneen vaikuttanut se, että ensimmäistä kertaa matemaatikko Irma Luhdan ja performanssitaiteilija Irma Optimistin roolit ovat olleet vaarana sekoittua, sillä hänet kutsuttiin juuri Åbo Akademin tiedepäiville esiintymään Irma Optimistina. Kaaostaidetta luvassa?

Jonna Strandberg

Irma Optimisti on performanssitaiteilija ja kuraattori, joka perusti yhdessä poikansa Lauri Luhdan kanssa kymmenen vuotta sitten Là-bas nimisen performanssitaiteen foorumin.

Là-bas’n juhlavuotta vietetään Kiasma-teatterissa biennaalin myötä 22.-25.4. Luvassa on kansainvälistä ja kotimaista performanssitaidetta, äänirunoutta ja -taidetta, videonäytöksiä, ja ensi kertaa esillä on performanssitaiteen valokuva-arkisto.