Kimmo Schroderus ja taiteilijan autot

Kimmo Schroderus on paitsi maamme eturivin kuvanveistäjiä, myös intohimoinen autoharrastaja. Toisinaan nämä kaksi asiaa kohtaavat. Kiasman Horror vacui -näyttelyssä on esillä veistos, joka kuvaa takavetoisen sudittelevan auton liikerataa.

Mitä autot sinulle merkitsevät?

Auto on minulle kulkemisen ja kulke- misesta nautiskelun yhdistävä persoonallinen otus. Auto on kaveri, jonka kanssa matkaa taitetaan yhdessä. Matka myös menee hyvin tai huonosti, mutta nimenomaan yhdessä. Kummankin matka katkeaa kesken tai onnistuu mainiosti.

Millaisia autoja sinulla on?

Meillä on kolme autoa käytössä, Lydia, Reino ja Piiska. Lydia on jengin nuorin, 17-vuotias Audi S4 Avant. Lydia tekee kaikki työt, kesät talvet. Reino on mallinimikkeeltään Audi Quattro, siis nimenomaan alkuperäinen quattro, jolla on ikää 25 vuotta. Piiska on Opel Kadett Coupe, iältään 34 vuotta. Piiska on vaimoni auto, jolla minä en juurikaan saa ajaa, sillä minun ajamiseni kuulemma ”kuluttaa liikaa bensaa” ja ”hajottaa Piiskan”. Reino ja Piiska viettävät talvikaudet lämpöisessä säilössä. Talvella katselemme vain niiden kuvia seinillämme.

Oletko muokannut autojanne?

Fiilis on ajamisessa tärkeintä, ja fiilistä saa helpoiten lisättyä oikeilla äänillä, ja niiden asioiden kehittämisellä, mihin katse ja käsi useimmiten osuvat; ohjauspyörään, vaihdekepin nuppiin, mittaristoihin jne. Ulkonäköä ja ajoominaisuuksia saa nopeimmin vaihdeltua renkaiden ja vanteiden kanssa, joita onkin kotimme seinät täynnä monen värisinä.

Varsinaisiksi modifioinneiksi voimme laskea Lydian takakaarten levitykset, ja vaikkapa Reinon turbon ahtoputkien ja välijäähdytyksen muutokset. Jarruja on vaihdeltu molemmista ja useampaan kertaan. Lydian alustan korkeutta on muutettu ensin vakiosta matalaksi, sitten matalasta korotetuksi. Lydiassa olen enemmän antanut leikille ja kokeilulle tilaa, ja Reinossa on panostettu vauhtiin ja hyvään ajettavuuteen. Puhtaasti tekniikkaan liittyvät asiat, muutokset tai ylläpidon, hoidan monesti veljeni kanssa työvaihtoperiaatteella. Viimeksi hitsasin hänelle ajorampit, ja vastapalveluksena hän toimi asiantuntijaapunani Lydian jakohihnan vaihdossa. Piiska on meillä alkuperäisin kaikista, tavoitteena on saada sille museoleima jossain vaiheessa. Minulla on paljon suunnitelmia autoihin liittyen, mutta koska kuvanveisto on niin hemmetin hidasta touhua, kaikki aika menee helposti siihen.

Miten autoilu liittyy taiteeseesi?

Kuvanveisto ja autot voivat iloisesti sivuta toisiaan ja liittyä toisiinsa monella tavalla. Kuvanveiston aiheet voivat olla moninaiset, toisaalta autoharrastuneisuus voi olla kaikkea ajamisesta vaihdekepin nupin muovailuun. Taiteessa minun mielestäni on tärkeää tarjota katsojalle ärsykkeitä, jotka ovat ristiriitaisia keskenään. Tavoitteeni on, että katsojat kehittäisivät mielessään mahdollisimman monenlaisia erilaisia assosiaatioita veistokseni nähdessään. Autoaiheista veistostani en ole suunnannut vain autoista kiinnostuneille katsojille, vaan taiteesta kiinnostuneille katsojille.

Autot ovat läsnä teoksissasi 90° ja Jos ei Tänään niin Huomenna. Kerrotko siitä?

Autohan on kauhean iso osa nykypäivää. Haluan tehdä taideteokseni aiheista, joihin minulla on oikea ja henkilökohtainen suhde. En halua olla vain pintapuolisessa suhteessa teosteni aihemaailmoihin. Autot ovat parhaimmillaan hyvin veistoksellisia, ja veistoksen kaltaisia, esim. kooltaan. Jos ei Tänään niin Huomenna pyöri päässäni noin 8 vuotta, ennen kuin se kehittyi toteutuskelpoiseksi ideaksi. Oma suhteeni autoihin ei vielä silloin ollut yhtä fyysinen kuin nykyisin.

Viimeisintä autoteostani, 90° ja siihen liittyneitä ajatuksia olen pyöritellyt päässäni ehkä noin viisi vuotta. Mielessäni on ollut erilaisia vaihtoehtoja, mutta tämä nimenomainen liikkeen kuvaus ja juuri tällä autolla oli tilanteeseen sopiva juuri nyt. Teos käsittelee keulansa ympäri pyörivän, sudittavan auton liikerataa. Vielä pienoismallivaiheessa kilpailevana ideana oli käsijarrukäännös, mutta kyseinen liike paljastui yllättävän monimutkaiseksi. Monimutkaiseksi siinä mielessä, että näyttelyssäkävijän olisi voinut olla jo hieman liian hankala hahmottaa, mistä koko liikkeessä oikeastaan onkaan kyse.

Minkälaisia ominaisuuksia arvostat autoissa?

Luonnetta pitää olla, oli sitten kyseessä ihminen tai auto. Keskivertoautohan on kompromissituote massoille, ja siksi niiltä puuttuu luonne. Luonne voi olla tehoa, ulkonäköä, ääntä, hajua tai vaikkapa jotain historiallista ja persoonallista lisää. En arvosta ökyvarustelua ja lisääntyvää tietotekniikan määrää. Auton ei tarvitse olla aina helppo ja totella ketä tahansa. Ei muuten ketä tahansa merkityksellisen auton rattiin päästetäkään.

Jos raha ei olisi rajoite, minkä auton hankkisit?

Ihan täysin ”raha ei ole ongelma” -kuvitelmaa en edes halua kokeilla. Olen enemmänkin kiinnostunut kaikista sellaisista autoista, jotka loppujen lopuksi ovat minunkin elämässäni kiinni vain haluamisen suuruudesta. On vain kyse valinnoista ja arvoista, mihin pennosensa laittaa. Miksi olisi loogisempaa laittaa 20 000 euroa persoonattomaan uuteen kauppakassiin, kuin oikukkaaseen vanhaan sporttiin?

Jos tähän nyt kuitenkin lähdetään, niin valitsisin useamman erilaisen auton eri tarkoituksiin. Ei loputtoman montaa, sillä haluaisin säilyttää henkilökohtaisen suhteen autoihini niin, että ne olisivat kaikki kavereitani, eivätkä esim. ”kokoelmani osa”.

Jos minulle annettaisiin minuutti aikaa päättää, niin hankkisin seuraavat autot: varjeltuun käyttöön ja ultimaattiseen machoiluun De Tomaso Pantera, sen hienostuneemmaksi seuralaiseksi Datsun 240 Z. Työpeliksi Jeep Wrangler, kesällä kovakatto irti, niin tulisi avoauto samalla hinnalla. Vaimolleni valitsisin Fiat 500:n tai 600:n, en ole ihan perillä siitä, kumpi se hänen suosikkinsa olikaan. Ehkä myös sen retroversion, jonka muotoilu on onnistunut paljon paremmin, kuin monen muun uuden pikkuauton kohdalla. Ehkäpä Opel Manta B:n, jotta voitaisiin treenata veljen kanssa. Lisäksi ostaisin hänelle lahjaksi joko Audi Sport Quattron, tai sitten sen ralliversion S1:n. Tuo S1 taitaa kyllä olla tässä listassa se, johon minulla ei olisi varaa, vaikka muuttaisin asumaan puuhun ja myisin joka ikisen vimpaimen ja asian, mitä omistan.

Jos pitäisi tiukasti valita vain yksi auto, se olisi Pantera. Olemme nimittäin heti Kiasman avajaisten jälkeen lähdössä vaimoni kanssa Italiaan De Tomason tehtaiden perustamisen 50-vuotistapahtumaan. Siellä pitäisi olla mahdollisuus nähdä kymmenittäin Panteroita. Suomessa niitä siis ei näe. Tai kuule, tai haista.

Mikä auto olisit?

Auto ei ole koskaan täysin itsenäinen olento, eikä se osaa pitää huolta itsestään. Autosta täytyy jonkun muun pitää huolta. Siksi en usko, että haluaisin olla mikään auto. Toisaalta, hyvin pidetty auto pitää hyvää huolta kuskistaan, eli siinä on kyse symbioosista.

Arja Miller, intendentti
Kirjoittaja on Horror vacui -näyttelyn toinen kuraattori.

Kimmo Schroderus, Markus Copper ja Jari Haanperä Horror vacui -näyttelyssä Kiasmassa.

Lisää Kimmo ja Noora Schroderuksen autoista osoitteessa http://schroderus.suntuubi.com/