Keskellä on Mitte

Muurin murruttua vuonna 1989 alkoivat entisen Itä- ja Länsi-Berliinin alueet muovautua uudestaan. Itä kiinnosti taiteilijoita halpojen vuokrien, tyhjien tehdaskiinteistöjen ja muiden taiteen tekemiseen ja esittämiseen sopivien tilojen vuoksi. Taiteilijoiden asetuttua itä alkoi vetää puoleensa trenditietoisten putiikkeja, kahviloita ja klubeja. ”Kaikki uusi ja kiinnostava tulee itäpuolelle, erityisesti Mitteen. Entisen Länsi- Berliinin alueet ovat henkisesti köyhtyneet” kertoo Bischoff.

TYÖ IDÄSSÄ, KOTI LÄNNESSÄ

Ola Kolehmainen muutti Berliiniin nelisen vuotta sitten, jolloin tilojen alennusmyynti itäpuolella oli jo ohi. ”Entisen Itä-Berliinin alueelta sai työhuoneen, kun pisti lukon oveen. Viimeiset neljäviisi vuotta tilanne on ollut se, että länsipuolelta asunnon saa halvemmalla. Idästä on tullut niin hip, että kunnollisia asuntoja on vaikea saada edes rahalla. Keskivuokra on korkeampi kuin lännessä, neliöhinnat samoin. Työhuoneiden vuokrat ovat nousseet tasapuolisesti kaikkialla.”

Kolehmainen asuu vaimonsa kanssa Schönebergissä. Työhuone sijaitsee entisellä itäpuolella Weissenseessä. Kolehmainen mietti ulkomaille muuttoa useamman vuoden. Matka keväiseen Berliiniin vuonna 2004 teki vaikutuksen. Muuttamisen saman vuoden syksyllä mahdollisti Bielefeldin Kunsverainissa pidetyn näyttelyn menestys ja vuorotteluvapaa vakityöstä television kuvatoimittajana. ”Suomesta muuttamisen vaikeuskerrointa alensi se, että myös vaimon työasiat selkenivät, eikä meillä ole lapsia. Alkuperäinen suunnitelma oli viipyä Berliinissä yksi vuosi.”

Berliiniä puoltaa asuin- ja työpaikkana monet syyt. Kolehmainen on vedostuttanut valokuvateoksensa jo vuosia Düsseldorfissa sijaitsevassa valokuvalaboratoriossa. ”Käyn Düsseldorfissa noin kerran kuukaudessa ja viivyn siellä muutamasta päivästä viikkoon. Ennen lensin vedostuttamaan Suomesta. Pääsen autolla myös kuvauskohteiden luokse. Nykyään käyn ensin ottamassa luonnoskuvat ja palaan tekemään lopulliset kuvat erillisellä reissulla. Matkapäiviä kertyy vuodessa yli 150.”

Käytännön syiden lisäksi Kolehmaista viehättää kaupungin avoin ja hyväksyvä ilmapiiri. Berliinissä ymmärretään taiteilijan ammattia. ”Kun Suomessa kysytään, mitä teen ja vastaan olevani taiteilija, on jatkokysymys yleensä ’Mutta mitä teet työksesi?’. Täällä tarkentava kysymys on ’Millaista taidetta teet?’.

”Berliini on ollut jo 1800-luvulta lähtien etabloitunut taidekaupunki ja erityisesti teatterin, musiikin ja kirjallisuuden keskus. Täällä ei kauheasti kysellä eikä tuijoteta perään. Seksuaaliset vähemmistöt saavat kukoistaa. Osalla ravintoloista ei ole sulkemisaikaa.” Siis boheemia meininkiä ja rappioromantiikkaa? ”No jaa, siitä en tiedä. Aikuistenkin klubielämää, kuten teatteria ja musiikkia, on upeasti tarjolla.”

Ola Kolehmaisen ensimmäinen galleristi osoittautui ammattitaidottomaksi taiteen sisältöjen suhteen – ja lopulta myös entiseksi Stasi-ilmiantajaksi. Kolehmaisen silmät avautuivat. ”Galleristit ovat liikemiehiä, eivät filantrooppeja. Taidebisneksessä on hyvin vähän lakiin kirjattuja pykäliä. On vain käytäntöjä ja moraalisia sääntöjä sekä keskinäisiä, usein suullisia sopimuksia." Tällä hetkellä Kolehmaisella ei ole berliiniläistä galleristia.

KUUSISATAA GALLERIAA

KFA Galleryn vastaava kuraattori ja osakas Helga Bischoff on seurannut Berliinin taide-elämää galleristina 12 vuotta. Berliinissä arvioidaan olevan 600 taidegalleriaa. "Aloittaessani urani galleristina oli Berliinissä vain kymmenkunta uutta samankaltaista galleriaa.

Uusia gallerioita syntyi erityisesti Mitteen Kunstwerken ympärille, Auguststrasselle ja lähikaduille." Bergstrassella Mittessä sijaitseva galleria on vihkiytynyt figuratiiviseen ja uusekspressionistiseen taiteeseen. Gallerian 16 nuoresta taiteilijasta on kaksi suomalaista, valokuvataiteilija Jyrki Parantainen ja taidemaalari Jukka Korkeila.

Bishoff ei etsi erityisesti suomalaisia taiteilijoita. ”Kyse on aina yksittäisistä taiteilijoista ja heidän taiteestaan. Syntyperällä ei ole mitään merkitystä. Suomalainen taide ei ole kovin hyvin esillä Berliinissä, vaikka aihetta olisi.” Bishoffia auttaa uusien suomalaisten kykyjen löytämisessä omat kontaktit. ”Myös internet helpottaa. Ei tarvitse matkustaa niin paljon. Ikävä tunnustaa, mutta en ole käynyt Suomessa kertaakaan.”

Jos Berliini ei pääse periferiaan, pääsee periferia Berliiniin. Berliinissä asuu tällä hetkellä Kolehmaisen lisäksi parisenkymmentä suomalaista kuvataiteilijaa. Kuvataiteilijoiden muuttoaallon jälkeen tulivat galleristit, kuraattorit ja yksityiset keräilijät.

TAITEEN SEURAPIIRIT

Suomalaista valokuvataidetta Berliinissä tekee tunnetuksi myös Gallery TaiK, joka sijaitsee kivenheiton päässä KFA Gallerysta. Galleriassa on esillä Helsinki Schoolin eli Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneiden ja siellä opettaneiden valokuvataiteilijoiden teoksia.

Gallerian kuraattori on Timothy Persons. "Berliinissä on helppo luoda pitkäaikaisia kontakteja, tavata kollegoita ja vaihtaa informaatiota. Huomiotta jääminen on jokaisen omaa laiskuutta", summaa vuoroin Berliinissä ja Pariisissa asuva Persons.

"Monilla merkittävillä yksityisillä keräilijöillä on vähintäänkin kakkosasunto Berliinissä. He tulevat ja menevät, osallistuvat kaupungin taidetapahtumiin. Mitten taidegallerioiden yhteinen, toukokuun alussa pidettävä Gallery Weekend on yksi tällainen tapahtuma. Siihen osallistuu galleristeja, taiteilijoita ja kuraattoreita ympäri maailmaa."

Viime vuosina monet ulkomaalaiset galleriat ovat avanneet toimipisteen Berliiniin. Helga Bischoff arvelee, että nämä mm. sveitsiläisten ja amerikkalaisten gallerioiden filiaalit eivät välttämättä ole rahantekokoneita. "Kakkosgalleria täällä on halpa tapa markkinoida. Kyse on enemmän näyteikkunasta kuin myynnistä. Ison gallerian vuosivuokra Berliinissä voi olla samalla tasolla kuin viikko Art Basel -taidemessuilla.

JUHLIEN JÄLKEEN

Talouskriisi on iskenyt myös Berliinin taidemarkkinoihin. Se on ajanut muutaman ison galleristinimen takaisin Atlantin taakse. "Ylikuumentuneet taidemarkkinat saivat välittömästi tuta viime syksyn pörssiromahduksen. Tällä hetkellä ei kenelläkään ole helppoa", toteaa Bischoff.

Lama hiljentää taidekauppaa mutta gallerioiden ovet käyvät entiseen tahtiin. Turistit ovat löytäneet Mitten galleriakadut. Galleristi ei kuitenkaan ole varauksetta innoissaan taidematkailijoiden määrän kasvusta. "Turistit ja erityisesti reppumatkailijat eivät avaa gallerian ovea taiteen hankkimismielessä." Ongelmia tuo myös galleristien viehtymys Mac-tietokoneisiin. Gallerioihin murtaudutaan tämän tästä taka Berliiniin asettunut, Helsingissä vuonna 1964 syntynyt Ola Kolehmainen on tämän hetken kansainvälisimpiä suomalaisvalokuvaajia. Kolehmainen vaihtoi journalismiopinnot valokuvaukseen ja valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta 1999.

Hänen teoksiaan on useissa kansainvälisissä kokoelmissa ja niitä on nähty laajalti sekä yksityisnäyttelyissä että mm. Helsinki Schoolin kiertonäyttelyissä. Kolehmainen on tullut tunnetuksi suurikokoisista valokuvistaan, joissa arkkitehtuuri muuntuu löytöretkiksi näkemisen mahdollisuuksiin ja kuvan rakennusaineisiin.

Kolehmaisen A Building Is Not a Building -näyttely avautuu helmikuussa. Kiasman aulaan ripustetaan jättikokoinen, lähes 20 metriä leveä valokuvateos Composition With David and Goliath. Kiasman tukisäätiö on mahdollistanut -teoksen toteutuksen. huoneissa sijaitsevien tietokoneiden vuoksi. ”Uskon, että seuraava trendi on perustaa gallerioita katutason yläpuolelle.” ”

Berliini on nykyään erilainen. Berliinissä on edelleen valtavasti tarjontaa, on korkeakulttuuria ja alakulttuureita. Mutta yleinen ilmapiiri ei ole enää niin intellektuelli tai politisoitunut kuten 1980-luvun Länsi- Berliinissä. Muurin murruttua ei ollut enää mitä vastaan taistella. Kapinan tilalle tuli individualismi”, päättelee Bischoff.

Kaija Suni

www.helsinkischool.fi
www.kfa-gallery.com