Aspiriini, aamumaito ja muita arvoituksia

FULL HOUSE – Kouri-kokoelma ja minimalistisia seikkailuja Amerikasta esittelee taidetta minimalismin jättiläisiltä. Selkeä ja ankara 1960-luvun estetiikka teollisine materiaaleineen rinnastuu nuorempien taiteilijasukupolvien käyttämiin yllättäviin ja arkipäiväisiin raaka-aineisiin. Minimalismi ja siitä rönsyilleet nykytaiteen polut eivät ole koskaan olleet yhtenäisiä suuntauksia.

Näyttelyintendentti Arja Miller kertoo, miten valosta, aspiriinista ja maidosta rakentui taideteoksia Kiasman suurnäyttelyyn.

TEOS ON LISENSSI

Monet New Yorkin Guggenheimin museolta FULL HOUSE -näyttelyyn lainatut teokset edustavat nykytaidetta, jossa fyysisten teosten sijaan liikkuu ainoastaan teoksen idea taiteilijan kirjoittamien ohjeiden ja erilaisten dokumenttien muodossa. Teoksen lainaaja saa ikään kuin lisenssin toteuttaa teos ohjeiden mukaan. Lainanantajan tehtävä on valvoa, että ohjeita noudatetaan asianmukaisesti.

Kysymykset ja havainnekuvat ovatkin vyöryneet loputtomana virtana Kiasmasta Atlantin toiselle puolelle. Eivätkä pelkästään sähköpostina. Ricci Albendan Portaali toiseen ulottuvuuteen -teosta varten Guggenheimin museon konservaattoreille lähetettiin neljä litraa Kiasman seinämaalia, jotta teos saatiin upotettua oikeanlaiseen paneeliin.

Koo Jeong-a:n Oslo on miniatyyrinen vuoristomaisema, kuin pieni, sinertävässä valossa kylpevä pohjoinen kuvaelma. Taiteilija työskentelee pikkutarkasti luoden mitättömistä, herkistä ja hajoavista materiaaleista pysyvän ja kiinteän näköisiä asetelmia. Yllättävän näkökulman tähän pittoreskiin tunnelmaan tuo se, että kartionmuotoiset vuoret on muotoiltu aspiriinista, maailman eniten käytetystä lääkkeestä. Saimme teosta varten kirjalliset ohjeet pohjalevyn koosta, valaistuksesta ja aspiriinijauheen laadusta. Valmista aspiriinipulveria ei sopinut käyttää väärän karkeusasteen vuoksi. Siispä jauhoimme tabletit itse sähköisellä kahvimyllyllä.

VALON VOIMA

Jos Koo Jeong-a:n vuoristo ei kylpisi sinisessä valossa, teos ei vaikuttaisi yhtä sadunomaiselta. Valon taitava käyttö saa aikaan teoksen tunnelman, ja näyttelyssä on monta teosta, joissa valolla on erittäin tärkeä rooli.

James Turrellin Shanta Pink on luotu käyttämällä pelkkää valoa. Teoksen idea on hyvin yksinkertainen. Huoneen nurkkaan on projisoitu kirkasta valoa tietystä kulmasta. Kauempaa katsottuna näyttää kuin nurkassa leijuisi hohtavan pinkki kuutio. Valokuutioon haluaa tutustua lähemmin, mutta silloin illuusio katoaa. Kolmiulotteisuus olikin näköharha.

Vaikka Shanta Pinkin idea kuulostaa yksinkertaiselta, sen toteutus vaati valtavasti työtä. Teos, eli erityinen projektori ja installaation toteuttamiseen tarvittavat ohjeet, lainattiin yksityiseltä kerääjältä. Näyttelytilan sisälle piti rakentaa teosta varten uusi huone.

Shantan toteuttamiseen osallistui myös James Turrellin assistentti, joka tarkasti installointipiirustukset ja kävi Kiasmassa asentamassa projektorin. Teknisten haasteiden ja paineiden keskellä oli hyvä muistaa, että valolla on Turrellille myös henkinen ulottuvuus. Hän kutsuu projisoituja teoksiaan ”todellisuudessa oleviksi rei’iksi”. Turrell muistuttaa, että suhteemme valoon on vaistonvarainen. Käännämme katseemme valoon, tuijotamme tulta ja vaivumme sanattomaan mietiskelyyn.

SININEN PRESSU

Myös Olafur Eliassonin taide liittyy aineettomaan minimalismiin. Näyttelyssä olevan teoksen Your inverted veto materiaalit ovat keltainen ja valkoinen valo sekä pressusta näyttelytilaan rakentuva sininen seinä. Guggenheimilta saatiin nippu käsinkirjoitettuja ohjeita ja piirroksia. Taiteilijan studiolta tuli lisäohjeita ja hyväksyntä suunnitelmille.

Näyttelymestarit ja näyttelyarkkitehti painivat teokseen liittyvien yksityiskohtien kanssa. Pressun oli oltava juurioikean paksuista ja väristä. Lisäksi oli mietittävä mihin teos on mahdollista rakentaa, miten pressu asennetaan ja mihin kulku-aukko leikataan. Erikoislamppujen asennus vaati erityistä luovuutta valosuunnittelijoilta. Lopputulos on yllättävä. Eliassonin teos on kuin laboratorio, jossa jokainen voi tutkia valon luomaa todellisuutta ja omia havaintojaan.

PUNAINEN MAITO

Myös Kouri-kokoelman teosten pystyttäminen näyttelyyn vaati omat toimenpiteensä. Kiasman konservaattorit etsivät oikeanväristä ja riittävän pintajännityksen tuottavaa maitoa Wolfgang Laibin
Maitokivi -teokseen. Onneksi tavallinen punainen maito voitiin korvata hyvin säilyvällä punaisella hyla-maidolla.

Näyttelyn aikana museovalvojat huolehtivat teoksen ylläpidosta. Maito kaadetaan aamuisin hitaasti kiven päälle, illalla se puhdistetaan pois. Päivittäinen rituaali toistuu samanlaisena näyttelyn loppuun saakka. Hohtavan valkoinen kivi ja sen päällä lepäävä vielä valkoisempi maito onnistuvat kuitenkin huokumaan rauhaa ja pysyvyyttä.

Arja Miller