Notkeana kadulla

Istu jos voit. Tanskalaisen taiteilijan Jeppe Heinin (s. 1974) valkoiset puistonpenkit levittäytyvät ulos, kadun kulkijoiden käyttöön. Ihan tavallisista istuimista ei ole kyse: Hein on muunnellut standardimallista penkkiä eri tavoin, väännellen ja käännellen istuintasoja veistosmaisiin muotoihin. Tarkoitus kuitenkin on, että niillä istutaan, vaikka sitten vähän toisella tapaa, ehkä kylki kyljessä tutun tai tuntemattoman vierustoverin kanssa tai leppeästi makailuasennossa, nyt kun on lupa tehdä niinkin.

Teossarjan nimi "Muunneltu sosiaalinen penkki" viittaa niiden tarkoitukseen toimia käytännössä osana yhteistä julkista tilaa, virittäen kontakteja toisilleen vieraiden kaupunkilaisten välillä juuri uteliaisuutta herättävän ulkomuotonsa kautta. Hohtavan valkeat istuimet merkitsevät myös paikkoja, joissa oikeasti voisi hyvinkin olla pysyvästi penkki lepopaikaksi tai katuvilinän tarkkailua varten. Vieraillessaan Kiasmassa keväällä 2008 Jeppe Hein tutustui Kiasman lähiympäristöön ja valitsi penkeilleen hänen mielestään sopivimmat paikat. Valkoisen ketjun muodostaen ne houkuttelevat myös kadulta sisälle museoon ja ehkä samalla pohtimaan, onko penkki jotenkin erilainen kun sen kohtaa institutionaalisessa näyttelytilassa?

Notkeasti Helsingistä Kalkutan kaduille

Lunastat lipun teatteriesitykseen, mutta sinua ei johdatetakaan teatterisaliin. Saat käteesi avaimen ja näet oven. Avaat oven ja huoneessa soi puhelin. Vastattuasi puhelimeen englantia aksentilla puhuva henkilö aloittaa keskustelun kanssasi.

Langan toisessa päässä on puhelinkeskustyöntekijä Intian Kalkutasta. Yleensä hän myy kollegoineen luottokortteja ja vakuutuksia puhelimen välityksellä toiselle puolelle maapalloa. Tai tarjoaa puhelimitse navigointiapua kaupunkeihin, joissa ei ole koskaan käynyt. Tällä kertaa sinun ei kuitenkaan tarvitse ostaa mitään, löytää mihinkään. Seisot ikkunan edessä ja keskustelukumppanisi toiselta mantereelta huomauttaa, että kadun toisella puolella liikkuu mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Tarina on alkamassa ja pian huomaat, että puhelinkeskustyöntekijä ja sinä olette juonen ensimmäiset päähenkilöt.

Call Cutta in a Box on teatteria yhdeltä yhdelle. Rimini Protokollin projektin kaksi ensimmäistä osaa toteutettiin vuonna 2005 matkapuhelinkierroksina Kalkutassa, Intiassa ja toinen Berliinissä, Saksassa. Kiasma-teatteri tuottaa kolmannen osan, joka toteutetaan Kiasman aulassa osana Notkea katu -juhlanäyttelyä. Rimini Protokoll on ohjaajien Helgard Haug, Stefan Kaegi ja Daniel Wetzel projektien tuotemerkki.

Katu notkistuu näyttelyksi

Nomadinen nykytaide etsii jatkuvasti uusia ympäristöjä, konteksteja ja yleisöä. Katu tilana ja aikana on kiinnostava monista eri näkökulmista katsoen. Katu on sosiaalinen tila, arkinen tilanne ja sellaisena nykytaiteen keskeinen kiinnostuksen kohde - taide käyttää kadun elämälle tyypillisiä ominaisuuksia taustana ja ympäristönä.

Katu kuuluu kaupunkiin. Näyttelyn kuusitoista taiteilijaa kulkevat muun muassa Madridin, Istanbulin, Wienin, São Paulon, Kööpenhaminan, New Yorkin, Berliinin, Guangzhoun, Pietarin ja Helsingin kaduilla tarkastellen, tulkiten ja työstäen kadun alati virtaavia hetkiä.

Katua esitetään ja käytetään näyttelyssä monessa eri roolissa: dokumenttina, tapahtumien näyttämönä, julkisena tilana. Maaretta Jaukkurin kuratoima Notkea katu -näyttely toimii sekä kuvallisella tasolla, joka tarjoaa kohtaamisia ja kokemuksia, että teoreettisella tasolla, jolla voimme pohtia aikaa jota elämme niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta.

Löydä oma notkea katusi

Ihmiset jättävät jälkiään kaupunkitilaan, tarkoituksella ja vahingossa. Kaupungin tilat ja ihmiset niissä muodostavat päivittäisiä performansseja. Eikä kaupunki ole yksin ihmisen rakentamaa kulttuurista kerrostumaa, vaan myös luonto versoo, rapisee ja kipittää rakennusten ja asfaltin lomassa. Notkea katu avaa erilaisia näkökulmia kaupunkiin ja sen elämään.

Toukokuussa Kiasma-teatteri vie katsojat esitysretkelle muinaiselle merenrannalle Kivikkoon ja ilmastonmuutoksen myötä mahdolliselle tulevalle merenrannalle keskustan katoille. Maus&Orlovskin "Esitys merinäköalalla" on yritys luoda katkos - hidas ja mahdollisuuksien täyttämä alue - keskelle mahdollista katastrofia.

Samaan aikaan toisaalla -kaupunkikierroksilla tuttua ympäristöä tarkastellaan uusista näkökulmista. Tarjolla on luontokierroksia, esimerkiksi "Homo Urbanus - ihmislajin tarkastelua" tai jälki- ja itikkabongauskierros "Kuka täällä kulkee" sekä kaupunkitilakierroksia, "Välitiloja ja kaupunkikoreografiaa" ja katutaidekierroksia "Taidetta ja tageja".

Kesän aikana voit myös yhdistää taiteen ja urheilun tutustumalla galleriajoggingiin: gallerialenkkeilyä tehdään galleriavaatteissa juoksemalla ryhmässä näyttelytilasta toiseen. Entä mille asialle sinä haluaisit pystyttää muistomerkin Helsingissä? Monumentti-työpajassa rakennetaan pyörillä kulkevia monumentteja ja kuljetetaan niitä kaupunkitilassa. Vai oletko riittävän rohkea kokeillaksesi "Uuno Turhabuto performance" -työpajaa, johon inspiraatiota haetaan laitapuolen kulkijoista?

Myös Kiasman omalla pihalla tapahtuu. Mitä olisi Kiasman kesä ilman skeittareita? Tänä vuonna etupiha saa uuden rampin, joka toteutetaan yhteistyössä Rullalautaliiton kanssa. Kesäkuun avajaisten lisäksi pitkin kautta rampilla paitsi skeittaillaan, myös pidetään skeittikoulua ja tanssitaan.

Mitä suomalainen tekee kunnon urakan päätteeksi? Ottaa mojovat löylyt! Tervetuloa saunomaan Notkean kadun päätösviikonloppuna Kiasman pihalle Höyrysaunaan!

notkea + teatteri + penkki + nykytaide + kaupunki + museo + katu = Kiasma

Olipa kerran selkeä maailma, jossa kukin tiesi paikkansa. Kuvataide koostui maalauksista ja veistoksista, musiikki oli klassista tai populaaria, teatterin esiripun noustessa lavalla esitettiin käsikirjoitettuja näytelmiä. Sitten tuli Kiasma teattereineen.

No, kaikki ei ihan tarkalleen ottaen alkanut Kiasmasta. Taidemuotojen rajoja ovat aikoinaan ravistelleet jo esimerkiksi ooppera tai elokuva. Viime vuosisadalla taideteos ei yhtäkkiä ollutkaan maalaus seinällä tai veistos lattialla, vaan idea maalauksesta tai veistämisen tapahtuma. Alettiin puhua käsitetaiteesta ja performansseista. Näyttelijät alkoivat liikehtiä rujosti ja valua valkokankailta ja teatterin lavoilta yleisön keskelle, kadulle, tavallisiin huoneisiin. Musiikkikaan ei ollut entisensä, melodia antoi tilaa ääntelylle ja säveltäminen digitaaliselle äänimaisemoinnille.

Taidemuodot menettivät äärirajansa ja taide hajosi kaikiksi aistein havaittaviksi elementeiksi - väreiksi, muodoiksi, liikkeiksi, teknologiaksi, ajatuksiksi, materiaaleiksi, ääniksi, oivalluksiksi, sanoiksi, tuoksuiksi, tarinoiksi, joista uusi taide alkoi hahmottua. Uudesta taiteesta tuli nykyä: nykytaidetta, nykymusiikkia, nykyteatteria. Tähän maailmaan rakennettiin Kiasma.

Nykytaiteen museon, kulttuurikeskus Kiasman tehtävä on tarjota puitteet niin tilojen kuin resurssienkin puolesta tämän hetken taiteelle, minkä muodon taide sitten ottaakaan, mistä osasista muodostuukaan. Kiasman ja Kiasma-teatterin muodostama kokonaisuus kiteytyy kymmenvuotisjuhlanäyttelyssä - taide tulvii näyttelytiloista teatterin kautta aulaan ja ulos kaupungin kaduille houkuttaen esiin kaikin aistein havaittavia elämyksiä.

Milla Unkila