Työnä taiteen tunteminen

Yleisin kysymys, joka Kiasman oppaalta kysytään on "Miksi tämä on taidetta?" Tukevasti kakkossijalla pysyy kysymys "Miksi tämä on esillä Kiasmassa?"

Kiasmassa on kaksi intendenttiä, kokoelmaintendentti ja näyttelyintendentti. Kokoelmaintendentti vastaa kokoelmista ja niiden kartuttamisesta, näyttelyintendentti puolestaan suunnittelee ja vastaa vaihtuvien näyttelyiden kokonaisuudesta. Molemmat ovat mukana päättämässä Kiasman kokoelmiin hankittavista uusista teoksista. Marja Sakari aloitti juuri näyttelyintendenttinä toimittuaan sitä ennen Kiasman kokoelmaintendenttinä. Hän siis pohtii työkseen vastauksia juuri niihin kysymyksiin, jotka askarruttavat museovieraitakin.

Mitä intendentti tekee?

- Seuraa taidetta, taiteilijoiden tuotantoa ja taidekentän tapahtumia. Minun tulee tietää, mistä taidemaailmassa juuri puhutaan ja tuntea ajankohtaiset ilmiöt niin kotimaisessa taidekentässä kuin kansainvälisestikin. Tämä tieto on pohjamateriaalina sekä näyttelyiden suunnittelemisessa että kokoelmien hankintapäätöksissä. Osa intendentin tehtävää on nimenomaan käydä näyttelyissä ja etsiä kiinnostavia teoksia.

Intendentti, amanuenssi, kuraattori - mitä nämä ovat?

- Intendentti ja amanuenssi ovat vanhoja museoalan virkanimikkeitä. Kuraattori-nimitys on lainattu englanninkielestä: kuraattori suunnittelee näyttelyn sisällön, hoitaa näyttelyihin liittyviä käytännön järjestelyjä ja on yhteydessä taiteilijoihin. Sekä intendentti että amanuenssi voivat olla näyttelyn kuraattoreina, tai näyttelylle voidaan ottaa kuraattori museon ulkopuolelta. Englanniksi intendentti itse asiassa onkin "Chief Curator".

Miten intendentiksi tullaan, onko oma taustasi alalle tyypillinen?

- Olen koulutukseltani taidehistorian tohtori. Taidehistorian opinnot ovat varmasti melko tyypilliset tällä alalla. Työkokemukseni sen sijaan ei ole ehkä aivan tyypillinen, työskaalani kun on ollut melko laaja. Opiskeluaikanani toimin galleriassa näyttelysihteerinä, sitten olen ollut kuvataidealan järjestössä töissä, opettanut taidehistoriaa niin yliopistossa kuin Kuvataideakatemiassakin ja työskennellyt tutkijana Valtion Taidemuseon kuvataiteen keskusarkistossa ja myöhemmin Suomen Akatemiassa.

Monipuolisesta taidekentän ja taidealan toimijoiden tuntemisesta on ollut paljon hyötyä. Tässä työssä tehdään yhteistyötä monien eri toimijoiden kanssa - tietysti alustava suunnittelutyö, luettelotekstien kirjoittaminen ja näyttelyn teemojen pohdinta ovat yksinäistä työtä, mutta lopullisen näyttelyn kokoaminen on suuren joukon ja monenlaisen ammattitaidon ryhmätyötä.

Mitkä ovat mielestäsi ammattisi parhaat puolet?

- Se, että saa olla tekemisissä elävien taiteilijoiden kanssa. Vaikka näyttelynrakentamisprosessit saattavat olla samantyyppisiä, niiden sisältö on niin erilainen - on pakko ottaa selvää erilaisista asioista, saa oppia uutta koko ajan. Kuinka monessa työpaikassa voi olla koko ajan luomassa jotain uutta?
Kiasmassa hienoa on myös yhteisöllisyyden tuntu. Kun tutkijan työssä on tottunut tiettyyn yksinäisyyteen se, että täällä asiat tehdään yhdessä, yhteistyönä, on todella hedelmällistä. Työtoverit ovat työn hyvä puoli, ehdottomasti.

Taidehistorian tutkijana olet tutkinut jo olemassa olevaa ja taiteeksi jo aikaisemmin määriteltyä taidetta. Intendentin tehtävässä olet asemassa, jossa joudut arvioimaan, joskus pelkän konseptipaperin perusteella, onko jokin asia taidetta. Millä tavoin on erilaista tutkia taidetta, jonka joku on jo määritellyt taiteeksi tai olla itse määrittelemässä sitä, onko jokin taidetta, tai peräti hyvää taidetta?

- No, onhan se tietenkin erilaista, vaikka oma tutkimusaiheeni käsittelikin nimenomaan käsitetaidetta, joka jatkuvasti pohtii, mikä ylipäätään voi olla taidetta. Käsitetaiteessa lopputulos ei välttämättä ole fyysinen objekti - pelkkä katoava prosessi on taidetta. Tutkimustyöni kautta olin tekemisissä katoavien tai rajoiltaan määrittelemättömien prosessien kanssa, juuri niin kuin nytkin näyttelyiden suunnitteluprosessien yhteydessä. Nykytaiteen tutkiminen ylipäänsä eroaa vanhemman taiteen tutkimisesta aika tavalla. Teokset liittyvät johonkin viitekehykseen, eikä konkreettinen esine, jolla on tekijä, ole yhtä tärkeä kuin vanhemmassa taiteessa.

Tottakai on aina seikkailu valita taiteilijan teos hänen ideansa pohjalta. Ei koskaan ihan tarkkaan tiedä, minkälainen lopputulos on odotettavissa, molemminpuolinen luottamus on tarpeen. Projekti saattaa alkaa siitä, että taiteilijat tulevat kertomaan ideastaan. Ensinnäkin täytyy luottaa siihen, että tekijöiltä löytyy taitoa toteuttaa idea hyvin. Lisäksi täytyy luottaa siihen, että toteutunut idea on myös kiinnostava. Tämänkaltaisessa tilanteessa on hyvä tuntea taiteilijoiden aikaisemmat työt ja heidän tapansa työskennellä - onko todennäköistä, että he saavat lopputuloksesta mielenkiintoisen. Lisäksi auttaa, kun tuntee taidekenttää niin, että osaa verrata ideaa muuhun meneillään olevaan - onko ajatus kiinnostava. Myös se, että tuntee taiteilijoita ja tietää, minkälaisia heidän teoksensa yleensä ovat ja mitä tematiikkaa he juuri nyt työstävät auttaa teosten valitsemisessa. Suuri osa Kiasman näyttelyistä muodostuu kuitenkin jo olemassa olevista teoksista, jotka ovat olleet aiemmin esillä jossain.

Yleisin oppailta kysytty kysymys on "Miksi tämä on taidetta?" Oletus on, että teokset, jotka ovat esillä Kiasmassa, ovat taidetta, eivät siksi, että ovat esillä Kiasmassa, vaan ne on Kiasmaan valittu siksi, että ne ovat hyvää taidetta. Kun katsot eteesi tuotua teosta, mihin kiinnität huomiosi, mitkä ovat ne prosessit, joiden perusteella voit päättää, että tämä on taidetta ja hyvää sellaista?

- Ensinnäkin nykytaiteen kohtaaminen edellyttää ennakkoluulotonta katsomista ja näkemistä - aistien ja mielen pitää olla avoin ja herkkä, pitää olla valmis näkemään katsomansa. Tietenkin katsominen, näkeminen ja ymmärtäminen ovat aikamoinen vyyhti. Nykytaide on käsitteellistä, joten hyvin usein teos käynnistää jonkin ajatusprosessin, saattaa heittää minulle katsojana kysymyksen, joka aktivoi ajattelua. Ehkä hyvän teoksen tunnusmerkkejä on se, että se aiheuttaa reaktioita monella tasolla, saattaa pohtimaan monia asioita - ja tuottaa myös puhdasta mielihyvää. Esteettinen mielihyvä, kauneus on olennainen asia kun puhutaan visuaalisesta taiteesta. Esteettisyyden ohella nykytaiteessa älyllisyys on usein keskeisessä asemassa - hyvällä teoksella on kyky tuottaa oivalluksia.

Hyvä nykytaide kiteyttää jotain olennaista maailmastamme tai heittää kysymyksen jostain, näyttää asioita erilaisesta näkökulmasta tai saattaa ajattelemaan tuttuja asioita toisin. Tai sitten teoksen ominaislaadussa, siinä miten se on tehty, on jotain uutta ja oivaltavaa. Visuaalinen kieli ei välttämättä käänny verbaaliseksi, visuaalinen kokemuksellisuus on tärkeää, se on jotain fyysisesti tässä ja nyt koettavaa. Taide tapahtuu aina katsojassa ja katsojan kautta. Mitä enemmän minulla on tietoa taiteesta, sitä enemmän projisoin omaa itseäni teokseen, pystyn ehkä ammentamaan siitä enemmän, saamaan siitä enemmän irti. Nykytaide on jatkumo, ei sarja yksittäisiä teoksia, joten mitä enemmän minulla on tietoa siitä jatkumosta, sitä paremmin pystyn yhdistämään teokset asiayhteyteensä. Nykytaiteessa teokset saattavat kommentoida toisia teoksia tai toisten taiteilijoiden ajatuksia ja jos en tiedä, mihin taiteen sisällä käytävään keskusteluun kyseinen teos liittyy, saattaa teos jäädä täysin ymmärtämättä.

Koska Kiasma on Suomen ainoa nykytaiteen museo, on Kiasman intendenteillä valta päättää siitä, mikä on hyvää taidetta. Onko se valta raskasta? Joudut kuitenkin päättämään, kenen työ on mahdollisesti kiinnostavaa vielä vuosikymmentenkin päästä - entä jos teet virhearvioinnin?

- Vastuu on suuri. Kyllähän me Kiasmassa olemme myös taidekentän portinvartijoita - muodostamme tietyntyyppisen seulan, jonka läpäistyään taiteilijan on mahdollisesti helpompi saada uskottavuutta myös ulkomailla. Onhan tuo vaikea kysymys, mutta uskon kuitenkin, että maailma on nykyään niin avoin, että vastuu siitä, mikä taide säilytetään jälkipolville, ei ole vain muutamien yksilöiden harteilla.

Mitkä ovat Kiasman näyttelykokonaisuuksien suuntaviivat, onko Kiasma kansallinen vai kansainvälinen museo?

- Meillä on tänä vuonna esillä kiinnostava näyttelykokonaisuus: osa näyttelyistä esittelee nykytaiteen klassikoita, osa lähestyy ajankohtaisinta nykytaidetta temaattisesti. Lisäksi toivoisin, että näyttelyissämme nuoret taiteilijat pääsisivät esille. Suuntaviivat, joiden mukaan Kiasmassa edetään ja tulisi edetä ovat juuri nämä: nykytaiteen kansainväliset klassikot, ajankohtaiset ja temaattisesti rakennetut näyttelyt, sekä uusi, juuri nyt syntyvä taide.

Kiasman tehtävä on kaksijakoinen. Kiasman tärkeä tehtävä on nimenomaan tukea suomalaista taidetta, hankkia, säilyttää ja esitellä merkittävää kotimaista nykytaidetta. Toisaalta meidän tehtävämme on myös esitellä Suomessa kansainvälisesti merkittävää taidetta, tuoda kiinnostavaa taidetta tänne nähtäväksi. Kiasma on kansainvälisesti merkittävä kansallisgalleria, jonka tehtävä on myös osaltaan pitää huolta siitä, että suomalainen taide näkyy ulkomailla.

Milla Unkila