Pääkirjoitus

En ihan ymmärrä, totean päivittäin, kun avaan silmät ja katson elämää: lastenlaulun sanoin "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa". Ihmeellinen elämä tuottaa ihmeellistä taidetta; kummassakin on kysymys ensisijaisesti elämisestä ja kokemisesta, ei suorittamisesta tai ymmär-tämisestä. "En ihan ymmärrä", kommentoidaan usein myös nykytaiteen yhteydessä. "Tärkeintä onkin taiteen tuottama henkilökohtainen kokemus", vastaa Kiasman johtaja Berndt Arell tässä lehdessä.

Kiasmassa juhlitaan seuraavan kymmenvuotiskauden avajaisia syventymällä taiteen ja taidemuseon perus-kysymyksiin. Museon tehtävä on tehdä taiteen kokeminen mahdolliseksi ja mutkattomaksi. Silloin katsoja voi avautua omalle kokemukselleen, jonka jokainen muodostaa omista lähtökohdistaan omanlaisekseen.

Vaikka kaikki tavat katsoa ja kokea ovat yhtä oikeita, saattavat vihjeet eri lähestymistavoista auttaa saamaan elämyksestä enemmän irti. Alkuvuonna Kiasma tarjoaa erilaisia näkökulmia kuvaan ja - nykytaiteesta kun on kysymys - kuvattomuuteen. Niin kokoelmanäyttely Kuvan jälkeen, Nan Goldinin intiimit valokuvat kuin Julian Schnabelin kaikennielevät maalauksetkin herättelevät katsojaa todella näkemään katsomansa.

Taiteen katsomisen ammattilaisen mielestä hyvä teos aiheuttaa reaktioita monella tasolla: houkuttaa pohtimaan asioita ja tuottaa puhdasta mielihyvää. Tervetuloa juhlivaan Kiasmaan reagoimaan, pohtimaan, näkemään, ihmettelemään, oivaltamaan, tuntemaan, ymmärtämään, nautiskelemaan, hämmästelemään, kummastelemaan
- kokemaan!

Milla Unkila