Indonesia on avoin muutoksille

Indonesia-asiantuntija, tutkija Leena Avonius (Ph.D) Helsingin Yliopiston Renvall-instituutista kertoo Aasian alueen muutoksista käyttäen esimerkkinään Indonesiaa. Hän on myös kirjoittanut aiheesta laajan esseen Idästä tuulee –näyttelykirjaan.

Vaikka Kiina, Indonesia ja Thaimaa ovat menneisyydeltään, kulttuureiltaan, poliittiselta tilanteeltaan ja uskonnoiltaan hyvin erilaisia, niitä yhdistävät Aasian tämänhetkiset lupaukset ja haasteet. Miten voimakas taloudellinen kasvu ja siihen nivoutuvat yhteiskunnalliset ongelmat vaikuttavat maiden yhteiskunnalliseen tilanteeseen?

Indonesia kärsi taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin paljon Aasian talouskriisistä 1997, ja toipuminen siitä on ollut hyvin hidasta. Talouskriisi antoi myös sysäyksen mittaville poliittisille muutoksille Suharton luopuessa vallasta toukokuussa 1998. Sen jälkeen seurasi poliittinen kaaoksen kausi, jota kuvastaa, että vuoden 1998 jälkeen maalla on ollut neljä presidenttiä. Tämä puolestaan on johtanut poukkoilevaan uudistuspolitiikkaan. Kuitenkin vuoden 2004 jälkeen tilanne on huomattavasti parantunut, sillä nykyisen presidentin Susilo BambangYudhoyonon varovainen mutta vakaa uudistustahti on stabilisoinut maan.

Poliittinen kaaos ja usein länsimaalaisiin kohdistunut islamistinen väkivalta karkottivat ulkomaiset investoijat Indonesiasta. Viimeisen parin vuoden aikana tilanne on ollut selvästi parempi. Mikäli vakaan talouskasvun ja uudistusten politiikka jatkuu, Indonesia voi tulevaisuudessa nousta Kiinan ja Intian rinnalle merkittäväksi aasialaiseksi investointi ja markkina alueeksi. Vastavuoroisesti kansainvälisten yritysten on muutettava toimitapojaan Indonesiassa, ja kannettava omalta osaltaan vastuuta toimialueensa väestön köyhyyden vähentämisestä ja sosio ekonomisesta kehittämisestä.

Näissä kolmessa maassa asuu yhteensä 1,5 miljardia ihmistä eli neljännes koko maailman väestöstä. Meille harvaan asutun pohjolan maan asukkaina tilanpuute, ahtaus, viljelymaan puute ja esimerkiksi slummiutuminen kaupungeissa on varsin vieras näkökulma. Miten mielestäsi väestön suuri määrä vaikuttaa kulttuuriin, sen tuottamiseen ja kuluttamiseen?

Indonesian noin 240 miljoonasta asukkaasta valtaosa, eli noin 60% asuu maan pääsaarella Jaavalla. Jaava on erittäin ylikansoitettu, ja väestöntiheys nouse siellä yli 700 ihmiseen per km2. Indonesia muodostuu kuitenkin 13000 asutusta saaresta, ja monet muut saaret ovat varsin harvaanasuttuja. Joten kun puhutaan väestömäärän aiheuttaman ahtauden vaikutuksesta kulttuuriin on puhuttava vain osasta Indonesiaa. Lähinnä liikaväestön ongelma koskee Jaavaa, Balia ja Lombokkia. Yksityisyyttä ei juurikaan ole, ja kaikki tehdään yhdessä. Tämä koskee myös taidetta, taiteen tekeminen on ennen kaikkea sosiaalinen prosessi. Materiaaleja työstetään yhdessä, näyttelyt rakennetaan porukalla.

Maiden pitkä historia ja voimakas kulttuuriperintö luovat toisaalta kitkaa, toisaalta hedelmällistä maaperää nykyhetken muutoksille, innovaatioille ja esiin puskevalle uudelle. Miten tämän päivän kulttuurielämä ja taide reagoi kehityksen suuntaan?

Indonesian saariston historia on täynnä uusia kulttuurivaikutteita. Varhaisimmat ulkopuolelta tulleet kulttuurivaikutteet ovat nähtävissä arkeologisissa esineistössä kauppayhteydet Kiinan ja Intian kanssa tulevat esiin sekä myöskin jäljellejääneissä rauniotemppeleissä. Intialaiset vaikutteet ovat hyvin selkeät, sillä hindu buddhlaiset kuningaskunnat hallitsivat Kaakkois Aasian aluetta vuosisatoja. Peri indonesialainen batiikki esimerkiksi periytyy tältä ajalta, samoin useat hovitraditiot kuten Mahbharataa ja Ramayanaa esittävät teatteritraditiot. Varhaisimmat islamilaiset vaikutteet ovat 1200 luvulta, ja islam on muokannut osaltaan indonesialaista kulttuuria.

Hollantilaisten siirtomaakauden aikana eurooppalainen moderni taidekulttuuri tuli osaksi kenttää. Indonesia on siis aina ollut avoin muutoksille, ja siinä mielessä nykyhetki ei ole mitenkään poikkeava. Vanha ei vastusta uutta, vaikka perinteitä kunnioitetaankin. Indonesiassa ei olla samalla tavalla fanaattisia alkuperäisyyden ja aitouden suhteen kuin Euroopassa. Ulkoisia vaikutteita suorastaan ahmitaan, mikä näkyy esimerkiksi musiikkivideoissa ja elokuvissa, mutta toisaalta viittauksia vanhaan perinteeseen löytyy aina uusimman uuden rinnalla. Indonesialaiset saippuaoopperat esimerkiksi ammentavat jatkuvasti vanhoista, yliluonnollisiin voimiin liittyvistä tarinoista.

Päivi Oja