Matkusta Maisemaan

Nykytaiteen tavat viestiä merkityksiä voivat tuntua joskus hämmentäviltä. Nykytaiteen museossa työskentelee oppaita, jotka auttavat taiteen lähestymisessä. He ovat taidealan ammattilaisia ja opiskelijoita, joiden tehtävänä on toisaalta tarjota taiteeseen liittyvää tietoa ja toisaalta keskustellen rohkaista yleisöä omiin tulkintoihin.

Perjantaisin, ilmaisiltana, voi kokoelmanäyttelyn opastukselle osallistua kello 18. Maisema Kiasman kokoelmissa –näyttely on avoinna 2.9.2007 saakka 2. ja 3. kerroksessa.

Ohessa lainauksia Maisema-näyttelyn opastuksilta. Oppaina Ulla-Maj Saarinen,Inka Yli-Tepsa, Laura Törmikoski ja Päivi Matala.

Pentti Sammallahti: Transilvania, 1985

”Taiteilija on käynyt Romaniassa, Ukrainassa ja Venäjällä maaseudulla kuvaamassa. Jos ajatellaan, että elintaso on aivan erilaista näissä maissa kuin meillä täällä, kuvat eivät välttämättä näytä enää niin klassisilta ja kauniilta. Jos mietitään, mikä olisi kaunista maisemaa, niin yleensä viljeltyä maata pidetään kauniina. Sillä tavalla tämä on oikein ihanteellinen maisema.”

Pasi Karjula: Pieni talo preerialla, 1999-2000

”Teoksen nimi viittaa kirjaan, joka on kerrottu pienen Laura-tytön näkökulmasta. Teos on aika lapsenomainen. Teosta voi ajatella myös maailmankuvana. Ikään kuin se mitä voimme ymmärtää, rajaa meidän maailman rajat. Jos pieni lapsi miettii maailmaa, niin maailma on se oma kotipiha ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi, niin sitä enemmän hän myös maailmaa ymmärtää ja valloittaa.”

Richard Long, Kuivuuden ympyrä, 1989

”Maataide lähti 60-luvulla liikkeelle vastalauseena kliinistä valkoista kuutiota kohtaan. White cube on pilkallinen ilmaus galleria- tai museotilalle, jonne voi ripustaa teoksia, joita voi sitten myydä tai ostaa. Maataiteilijat tekivät juttuja luonnossa, siis sen valkoisen kuution ulkopuolella. Taiteilija on tehnyt myös tällaisen kivikehän luontoon. Loppujen lopuksi luontoon tehdyn taiteen dokumentointi muodostui tärkeäksi ja hän kuvasi teokset ja toi kuvat myöhemmin galleriatilaan tai museoon.”

Thomas Nyqvist: Tumma maa, 1987

”Tämä on vähän ironinenkin maalaus. Siinä voi hahmottaa maiseman ja keskellä nuo kehykset, kuin kommenttina siitä, että maailmaa katsottaisiin muka vain yhdestä pisteestä. Renessanssin aikana kehiteltiin perspektiivisääntöjä, joita pidettiin kaiken huipentumana, että näin kuva muodostuu oikein ja kuva on totta. Mutta on paljon nykytaiteilijoita, jotka haluavat näyttää, että ehkä se ei ollutkaan ihan koko totuus.”

Jan Kaila: Siitepöly I, 1997

”Nämä voisivat olla tähtisumua valtavan kaukaa avaruudesta ja ne voivat olla siitepölyä veden pinnalla… tämä samankaltaisuus hirveän pienessä ja hirveän suuressa… tulee sellainen maailmoja syleilevä olo, että halutaan tavoittaa koko maailmankaikkeus siihen yhteen kuvaan.”

Marte Aas: Like a Forest, 2003

”Valokuva houkuttelee katsomaan maailmaa lapsen silmin. Tuo pensas näyttää ihan metsältä, mutta siellä on kuitenkin tuo aukko, tuntematon joka houkuttelee tutkimusmatkalle. Sinne tekee mieli mennä sisään, mutta samaan aikaan miettii, että uskaltaako.”