Taidetta täytyy hoitaa

”Aivan ensimmäisenä täytyy sanoa, että kokoelmien hoitaminen on tiimityötä” sanoo Kiasman kokoelmaintendentti Marja Sakari ja jatkaa ”on toimittava yhteistyössä ennen kaikkea konservaattoreiden ja näyttelymestareiden kanssa.”

Marja Sakari selvittää, miten konkreettista kokoelmien hoitaminen voi olla. Käytännössä huolehditaan siitä, että teokset ovat sellaisessa kunnossa, että ne voidaan asettaa esille näyttelyihin. Aina kun tehdään kokoelmanäyttelyä, hoidetaan samalla myös kokoelmia. Usein esimerkiksi paperitöitä kehystetään ja installaatiokokonaisuuksissa korjataan jotain osaa.

Esillepano poikkeaa paljon vanhemman taiteen kokoelmien esillepanosta juuri siksi, että nykytaide on erityislaatuista ja rakentuu monenlaisista osista. Esimerkiksi Markus Copperin suuressa Valas -teoksessa on muiden osien lisäksi sähköinen koneisto, jonka täytyy toimia. Monimutkainen tekniikka asettaa suuret vaatimukset teosten esillepanolle. On kuin laittaisi jonkin tehtaan koneen päälle, kaiken on toimittava. Tämä vaatii erikoisosaamista.

Teokset matkustavat

Kiasman kokoelmissa on noin 9000 teosta. Osa on ikään kuin lepotilassa, varastoituna, mutta periaatteessa ne on pidettävä edustuskunnossa, tietynlaisessa valmiudessa. Esimerkiksi nyt juuri on Norjan Vestfossenissa valtavan suuri näyttely Kiasman kokoelmista.

”Maallikon on ehkä vaikea ymmärtää, miten iso prosessi sellaisen näyttelyn vieminen ulkomaille on. Teos täytyy ensin saada varastosta tänne Kiasmaan pakattavaksi, ja kun on kysymys isoista teoksista niin nehän ei noin vaan kulje. Jo pelkkä kuljetus on melkoinen temppu”, pohdiskelee Sakari. Lisäksi teoksia on ’talletettuna’ Suomen ulkomaan lähetystöjen residensseihin, edustus- ja toimistotiloihin, koska on ”erityisen tärkeää että meidän hieno nykytaiteemme on esillä myös ulkomailla. Nekin ovat osa kokoelmiamme ja niitäkin teoksia pitää aika-ajoin huoltaa”, painottaa Marja Sakari.

Miksi Kiasmassa ei nähdä pysyviä kokoelmanäyttelyitä

”On ymmärrettävää, että kysymys pysyvästä kokoelmanäyttelystä tulee esille, onhan paljon museoita, joilla esillä on nimenomaan pysyvät kokoelmat. Katsojatkin sen tietävät ja tulevat katsomaan samoja teoksia, Taistelevia metsojaja sellaisia,” arvioi Sakari.

Kyllä Kiasmankin kokoelmissa on erityisen suosittuja teoksia, jotka voisivat olla esillä koko ajan. Ensimmäinen rajoite on kuitenkin yksinkertaisesti siinä, ettei Kiasmassa ole tarpeeksi tilaa esittää mittavaa taidekokoelmaa. Sen vuoksi olemmekin päätyneet esittämään temaattisia kokoelmanäyttelyitä, joiden kesto on niin pitkä, että kaikki halukkaat ehtivät ne nähdä.

Lisäksi on mahdollista vuosittain vaihtuvien kokoelmanäyttelyiden kautta esittää uusia tutkimuksellisia näkökulmia sekä perustella kaikkia niitä taidepoliittisia päätöksiä, joita Kiasmassa on tehty. Sitä paitsi vuosittain hankitaan noin 50-100 uutta teosta, joka on jo yhden näyttelyllisen verran.

Rajankäynti Ateneumin ja Kiasman kokoelmissa

Nykytaiteen raja on muuttuva ja jotta se ei aiheuttaisi ongelmia, perustuu Kiasman kokoelmien ajoitus vyöhykeajatteluun. Se tekee mahdolliseksi siirtää Ateneumin taidemuseoon osaksi kansallisgalleriaa ne teokset, jotka kuuluvat pikemminkin modernismiin ja siksi Ateneumiin.

Viimeksi Ateneumin ja Kiasman kokoelmien rajapintaa tarkistettiin viime keväänä. Silloin ne taiteilijat, jotka ovat aloittaneet taiteellisen toimintansa ennen vuotta 1960, siirrettiin Ateneumiin. Tällaista rajankäyntiä on ehkä syytä pohtia noin kymmenen vuoden välein. Tämä on merkittävää kokoelmien hoidon kannalta, teosten esillepanoonhan tämä ei vaikuta. Esimerkiksi äskettäin Ateneumin kokoelmiin siirretyt Kain Tapperin teokset tulevat syksyllä esille Kiasmassa.

Päivi Oja