Maisema eletään aistien avulla

Kiasman Maisema-kokoelmanäyttely pureutuu nykytaiteen tapaan tarkastella ympäröivää maisemaa. Kun ajattelemme maisemaa, miellämme sen yleensä itsemme eteen asetettuna näkymänä. Kuitenkin oleellinen osa maiseman kokemista liittyy myös muihin aisteihin: kuulemme lintujen laulun, aistimme tuulen vireen ihollamme, tunnemme lämmön tai kylmyyden. Emme ainoastaan katso maisemaa, vaan elämme sen.

Kahdeksas kokoelmanäyttely tarkastelee maiseman käsitettä nykytaiteessa sekä taiteen historian valossa että laajemmin kulttuurisesti rakentuvana mielen maisemana. Maisema on edelleen läsnä monissa nykytaiteen teoksissa, valokuvissa, videoissa, installaatioissa, maataiteessa ja ympäristötaiteessa.

Maisema on tapa nähdä, jäsentää ja arvottaa sekä omaa itseä että sitä yhteisöä, jossa elää. Maiseman näkeminen ja sen esittäminen saa myös poliittisia merkityksiä. Maiseman esittämisen kautta voi tuoda esiin havaintoon ja katsomiseen liittyviä kysymyksiä. Toisaalta katsoja voidaan houkutella ajattelemaan kuvan rajauksen ulkopuolelle jääneitä maisemia – tai olosuhteita - kuten ankeita elinolosuhteita tai luonnon saastumista. Kuva maisemasta tai näkymästä voi tuntua nostalgiselta kurkistukselta johonkin jo menneeseen.

Käsitteellisesti suuntautuneet taiteilijat toimivat kuin tiedemiehet keräten ja havainnoiden maisemaan liittyviä osia. Nämä osat asetetaan usein esille sellaisenaan niin, että katsoja voi itse muodostaa mielessään kokonaisuuden, johon osat viittaavat. Maisema voidaan kokea vain yhdistämällä tieto ja näkeminen.

Marja Sakari
kokoelmaintendentti