Montri Toemsombat: Taiteilijalla on vastuu

"Opiskeluaikanani tajusin, miten tärkeää työtä taiteilijat tekevät ja että he ovat vastuussa välittämistään ajatuksista ja maailmankuvasta. Käsitin varhain, että taiteella pystyy myös auttamaan toisia ja itseään. Suhtaudun siihen hyvin vakavasti", thaimaalainen taiteilija Montri Toemsombat kertoo intendentti Marja Sakarin haastattelussa.

Vanhempasi ovat maanviljelijöitä, joten vietit lapsuutesi maaseudulla. Kertoisitko jotain lapsuudestasi?

Vietin aivan tavallisen lapsuuden kotikylässäni, Thaimaan koilliskulmassa Chaiyaphumin maakunnassa. Siellä opin, mitä elämä on iloineen ja suruineen. Maaseudulla on paljon helpompaa irtaantua kotipiiristä. Vietinkin useita päiviä niityillä puhveleita paimentamassa (paimentaminen kuului tuolloin lasten tehtäviin, ja puhveleita oli maaseudulla vielä paljon) tai kiipesin puuhun haaveilemaan ja lauleskelemaan lauluja unohtaakseni alhaalla maanpinnalla odottavat murheet.

Miten päätit ryhtyä taiteilijaksi? Oliko ympärilläsi taiteilijoita vai oliko se täysin yksilöllinen päätös?

Muistan hyvin elävästi, kuinka isäni, veljeni ja siskoni opettivat minua piirtämään. Minulla oli heti lahjoja piirtämiseen. Koulussa eräs opettaja huomasi minun olevan lahjakas visuaalisessa taiteessa ja kannusti minua osallistumaan paikallisiin pikkukilpailuihin. Kun oli aika lähteä yliopistoon, eräs toinen opettaja sai minut hakemaan Bangkokissa sijaitsevan Chulalongkornin yliopiston taidelaitokselle. Kävin jättämässä hakemuksen heti seuraavana päivänä, joka oli viimeinen hakemustenjättöpäivä.

Taiteesi perustuu muutamiin buddhalaisuuden perusajatuksiin. Kertoisitko buddhalaisuuden vaikutuksesta taiteeseesi.

Olen syntynyt maassa, jonka kulttuuri on buddhalainen. Vaikka Thaimaan buddhalaisuudessa on paljon vaikutteita animismista ja muodollisiin perinteisiin sisältyy paljon taikauskoa ja rituaaleja – täysin Buddhan oppien vastaisesti – buddhalainen viisaus on soluttautunut syvälle thaiyhteiskuntaan. Buddhalaisuuden vaikutus näkyy siinä, miten thaimaalaiset käyttäytyvät yhteiskunnan arjessa ja suhteessa toisiin ihmisiin, elämään ja kuolemaan. Buddhalaisuus läsnä olevana ja ei-transsendenttisena ajatteluna on varma väline, jonka avulla voimme hallita surua ja kärsimystä.

Teokseni liittyvät läheisesti elämääni ja henkilökohtaisiin kokemuksiini, joten buddhalaisuuden merkitys on suuri, se on osa henkistä maailmaani. Löysin hiljattain uudelleen buddhalaisen ajattelun todellisen syvyyden ja meditaation hyvän vaikutuksen. Meditaatio on erittäin tehokasta terapiaa, jota pitäisi käyttää laajemmin. Olen yrittänyt välittää taiteellani palasen tätä viisautta auttaakseni toisia.

Kerroit asuneesi vastikään jonkin aikaa buddhalaisessa luostarissa. Kertoisitko hieman luostarin päiväohjelmasta ja siitä, miten oleskelusi luostarissa vaikutti taiteeseesi.

Buddhalaisessa perinteessä kannustetaan vetäytymään hetkeksi luostariin. Esimerkiksi Thaimaassa miehen pitää perinteisesti pukea munkin kaapu ylleen ja astua temppeliin vähintään kerran elämässään. Temppeli on avoin rakennus, jonne voi paeta milloin tahansa. Luostariin vetäytyvillä henkilöillä on monia syitä: he hakevat rauhaa, haluavat harjoittaa itsetutkiskelua tai koota ajatuksensa, ratkaista sisäisiä ristiriitoja, paeta perheriitoja tai poliisia tai vaikkapa opiskella ilmaiseksi munkkien johtamissa kouluissa.
Kokemukseni temppelissä oli kuin henkisen hyvinvoinnin tilinpäätös, eräänlainen mielen "tarkistus".
Päivärytmi on hyvin tiukka: herätys keskellä yötä, yhteinen rukous, ruoan etsintä, temppelin siivous, meditointi, opinkappaleiden opettelu. Aterioita oli yksi päivässä. Tällainen kurinalaisuus ehdollistaa ja auttaa keskittämään mielen omaan itseen. Ensimmäisissä meditaatioharjoituksissa tutkiskellaan itseä ja tullaan tietoiseksi ruumista ja mieltä rajoittavista ehdollisuuksista. Mielen ja viettien hallintaan ei siis pyritä heti, vaan sen sijaan pyritään saavuttamaan tietoisuuden tila. Ensin on hyväksyttävä, että kaikki on suhteellista ja katoavaista, ja siltä pohjalta opitaan, että on olemassa keinoja, joilla voi päästä eksistentiaalisesta kärsimyksestä ja pahoinvoinnista. Jos haluaa, voi harjoittaa henkistä työtä joko munkkien avustuksella tai ilman ja pyrkiä saavuttamaan niin kutsutun tietoisuuteen heräämisen. On siis kuljettava Keskitietä, henkisesti keskellä olevaa polkua, jossa kaksinaisuudet yhdistyvät eivätkä pyri erkanemaan. Henkisesti on pyrittävä asettumaan tien keskiosaan, jossa voimat kumoavat toisensa, jossa ei tapahdu mitään ja jossa kaikki on mahdollista.
Tietoisuus, huomio, keskittyminen ja uutteruus ovat avaimia, joilla buddhalaisen viisauden portit avautuvat. Buddhalaisuus on ennen kaikkea työtä.

Temppelissä tajusin, että keskitielle on vaikea päästä ja etten ollut vielä valmis. Sitä vastoin havaitsin temppeliä ympäröivässä luonnossa kaiken sen, joka kuvaa buddhalaisen ajattelun perustaa: katoavaisuutta, suhteellisuutta, elämän pateettista voimaa, joka on vain harhaa. Luonto näkyy voimakkaasti teoksissani.

Onko meditoinnilla suora vaikutus taiteeseesi?

Meditointi on keino kehittää mieltä, mutta se ei ole itsessään mikään päämäärä. Meditoinnin avulla voidaan tarkastella todellisuutta ja nähdä se sellaisena kuin se on: katoavaisena – se on siis harhaa. Meditointi auttaa näkemään itsensä, tulemaan tietoiseksi egon harhasta ja pääsemään sen ehdollisuuksista. Meditointi näkyy työssäni keinona tai terapiana, jota pyrin välittämään. Sitä vastoin en usko, että meditointi vaikuttaisi suoraan taiteentekoon.

Aiot hakea ensi vuonna oleskelulupaa Pariisiin. Luuletko taiteesi muuttuvan Euroopassa?

Kuten jo kerroin, taiteeni perustuu elämääni. Ranskassa elämä jatkuu. Olen siellä itse kysymyksineni, epäilyksineni ja ristiriitoineni. Tiede on vahvistanut, että maailmassa on vain yksi ihmisrotu – Pariisissa vastaan kävelee siis sama homo sapiens.
Länsimaisen ajattelun merkittävin ero liittyy mielestäni teistisiin uskontoihin. Samalla tavalla kuin buddhalaisuus soluttautuu tiedostamatta itämaiseen ajatteluun, teistiset uskonnot vaikuttavat kollektiiviseen ja yksilölliseen käyttäytymiseen. Kristinuskon pohjana ovat kiusaukset, egon kuolemattomuus ja usko absoluuttiseen voimaan. Se synnyttää vuorotellen kiusauksen luoda ja tuhota. Tämä johtaa länsimaissa kiistattomaan kulttuuriseen voimaan, joka on kyllä mielenkiintoista.
Luulen, että lännessä tarkastelen toisenlaista kärsimystä ja eksistentiaalisen pahoinvoinnin uusia ilmenemismuotoja. Minulla on niihin vastalääke.

Tulet Suomeen toukokuussa valmistamaan riisi-installaation Kiasmassa. Kertoisitko tästä uudesta työstäsi.

Installaation aiheena on monistuminen ja luonnon ja kulttuurin kiertokulkuun siirtyminen. Tämä käsite liittyy buddhalaisuuden oppeihin, ja siinä korostetaan läsnäoloa.
Teoksessa korostetaan kokemuksen, muistojen, käytäntöjen kertauksen ja tietojen säilyttämisen merkitystä, ja siinä paljastetaan samalla rituaalien ja transsendenttisuuden pohjimmainen tehottomuus.
Huone X:n katosta kiilamaisesti putoava luonnonvalo antoi ajatuksen onkalosta, kuopasta tai maahan kaivetusta kolosta, jonka tarkoituksena on vastaanottaa siemen. Installaatiossa esitetyt kohteet esittävät läsnäoloa, säilytettävää aarretta tai jyvää, jonka sisällä olevan ytimen on tarkoitus itää ja versoa.
Itäneistä riisinjyvistä tehdyt mietiskelijöitä esittävät patsaat asetetaan käytännössä riippumaan riviin seinän viereen pystysuoraan kattoikkunan alle, mikä tuo mieleen itämaiden luolat, joissa on Buddhan kuvia.
Äänenä käytetään pisara pisaralta tippuvan veden ääntä. Näin pyritään luomaan mietiskelyyn ja meditointiin sopiva ilmapiiri.

Marja Sakari
intendentti