ARS 06: Kuvia epätäydellisestä maailmasta

Kaikissa ARS 06 -näyttelyn teoksissa on useita tasoja, monia eri tapoja lähestyä ja ymmärtää niitä. Ne esittävät tulkintoja maailmasta, joka ei vielä ole valmis.

Yksi minulle tärkeimmistä ARS-teoksista on ruotsalaisen Lars Nilssonin videoinstallaatio Orgiassa. Olimme juuri ryhtyneet kokoamaan yhteen niitä ideoita, joita käytimme työkaluina ARSin suunnitteluvaiheessa, kun näimme Nilssonin teoksen Berliinissä pohjoismaisen nykytaiteen näyttelyssä. Silloin ymmärsin, mitä olimme etsimässä. Teos tuntui pukevan kuviksi niitä sanoja, joiden avulla olimme kuraattorien kesken hahmotelleet ajatuksiamme näyttelyn sisällöstä. Samalla tavoin tapahtui monen muun teoksen kohdalla myöhemmässä vaiheessa.

ARS 06 -näyttely on tehty sisältölähtöisesti. Emme ole pyrkineet kokoamaan yhteen nykytaiteen tunnetuinta tähtikaartia, vaan keskittyneet sellaisiin teoksiin, jotka ovat tehneet vaikutuksen ja jääneet mieleen. Intuitiivisen valintaprosessin myötä syntyi kuin itsestään monia linkkejä teosten välille. Näitä ovat mm. kommentit historiaan, maalaustaiteen perinteeseen ja eri uskontoihin. Tietysti etualalle nousevat nykypäivän arvot ja näkökulmat meitä ympäröivään maailmaan.

TALVIMAISEMIA
ARS 06:ssa voi halutessaan nähdä erityisen suomalaisen näkökulman etenkin luontoa ja talvea käsittelevissä teoksissa. Mutta nykytaiteen näkökulmasta luontokaan ei ole viaton, vaan se kertoo aikamme arvoista ja ihmisen toiminnasta.

Etenkin Walter Martinin ja Paloma Munozin lasipalloihin vangituista lumimaisemista voi tulla mieleen iltapäivälehtien lööpit, joissa kolmeen sanaan tiivistyvät kokonaiset ihmiskohtalot. Teosten pienoiskuvaelmista voisi jokaisesta rakentaa oman sensaatiouutisensa: Lapsi hukutettiin kaivoon, Kaatuva puu tappoi naisen, Alaston mies pakeni pakkaseen…

Mariele Neudeckerin usvaiset vuorenhuiput lasitankeissa vaikuttavat puolestaan yltiöromanttisilta luontokuvaelmilta. Itse asiassa ne ovat kemiallisen liemen, muovin ja monien muiden synteettisten materiaalien yhdistelmiä, kaukana puhtaasta luonnosta tai vuoristoilman raikkaudesta. Näyttelyssä voi seurata myös arktisilla merialueilla tehtyä laivamatkaa Alexander Ponomarevin teoksessa. Tässä hyinen maisema toimii tunnetilojen tulkkina.

ÄÄNTÄ JA MUSIIKKIA
Taiteen kautta vaikutetaan tunteisiin ja se näkyy – ja kuuluu - monissa ARS-teoksissa. Erityisesti musiikki on suora kanava tunteisiin ja muistoihin. Mukana näyttelyssä on puhtaasti ääneen perustuvia teoksia, kuten Susan Philipzin ääniteos ja Juan Manuel Echavarrían laulavat kolumbialaiset. Neudeckerin lyhytelokuvasarja Winterreise hyödyntää puolestaan klassista musiikkia ja Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen yhteisprojekti uudistaa luovalla tavalla kuorolaulun perinnettä.
Näyttelyssä raikaa myös Bloodhound Gang –bändin musiikki, osana El Perro –ryhmän tilateosta. Saa nähdä, mikä näistä sävelmistä jää soimaan kunkin katsojan korvissa.

TEOKSIA TILAAN
Teoksia valitessamme mielessä on koko ajan ollut se paikka mihin ne tulevat, siis Kiasma. Näin etenkin niiden teosten suhteen, jotka rakennetaan varta vasten ARS-näyttelyä varten, tiettyyn paikkaan Kiasmassa. Hyvä esimerkki tästä on Gerda Steinerin ja Jörg Lenzlingerin Kiasman aulatiloihin toteuttama moniosainen installaatio. Uuden tilateoksen toteuttavat myös Charles Sandison, Monika Sosnowska ja Maaria Wirkkala. Monet taiteilijat tekevät näyttelyyn uuden, näihin tiloihin sovelletun version aiemmasta teoksestaan, kuten Jota Castro ja Sergio Vega.

40 eri taiteilijan hyvinkin erityyppisten teosten kokoaminen yhdeksi kokonaisuudeksi on melkoinen haaste. Toisaalta juuri tämän erilaisuuden ja vastakohtaisuuksien kautta näyttelystä muodostuu mielenkiintoisempi kokemus katsojille. Näyttely antaa myös hyvän kokonaiskuvan siitä, kuinka monia eri työskentelytapoja ja ilmaisukeinoja tänä päivänä taiteessa käytetään.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi, ARS-kuraattori