"Ristiriitaiset tunteet ja hyvä niin"

Taiteessa on tilaa mielipiteille ja keskustelulle. Usein rakastetuimmat teokset ovat myös ärsyttävimpiä. Markus CopperinSeitsemän meren arkkienkeli -teos esimerkiksi kerää hartaita ihailijoita ympärilleen, mutta osa kävijöistä kokee sen suorastaan kammottavaksi.

Rakastaa, ei rakasta... -näyttelyn ideana on esitellä Kiasman kokoelmasta yleisön suosikit ja inhokit, eli teokset jotka ovat herättäneet kävijöissä eniten tunteita. Näyttelyn aikana kävijät ovat saaneet kirjoittaa terveisensä paperilapulle ja kiinnittää sen ilmoitustaululle, joka on toisen kerroksen tasanteella. Lappuja on kertynyt jo useita tuhansia.

"PUHUVA PÄÄ OLI PÖHKÖ"
Ilmoitustaululle jätetyistä viesteistä välittyi kävijöiden teosmaku. Ehkä useimmin mainittu teos on ollut Ken FeingoldinPää. Muita usein mainittuja ovat olleet Jiri GellerinMaailmojen ottelu, joka on varsinkin sitä pelanneiden mielestä hauska ja oivaltava sekä Pekka Jylhän jänis (Lyhdyn kantaja).

Kysymyksessä on epävirallinen väylä Kiasman kävijöille ilmaista tunteita, lähettää terveisiä, kommentoida tai kysyä. Viestit ovat toisten kävijöiden luettavissa kunnes seinä täyttyy.

"PUSI PUSI… KYLLÄ ELÄMÄ ON IHANAA"
Suurin osa ilmoitustaululle jätetyistä viesteistä on Kilroy was here -tyyppisiä keveitä kuittauksia. Sellaisia joita voi arvata koululaisryhmän nopeajalkaisten kirjoittavan hitaampia odotellessaan. Lapset ovat Kiasmalle tärkeitä kävijöitä – ensimmäinen sukupolvi suomalaisia, joille nykytaide museossa on itsestään selvä juttu. Kepeiden heittojen ja pilapuheiden rivien väleistä saadaan tietoa ja palautetta. Koululaiset kertovat helposti ja avoimesti mikä heitä miellyttää tai ärsyttää. He myös piirtävät, repivät ja taittelevat papereita, ja muutenkin käyttävät tarjolla olevaa forumia.

Ilmoitustaulun suosio kertoo ihmisten halusta jättää jälki. Nykytaide herättää tunteita. Lapuista voi aistia oivalluksen ilon ja halun jakaa kokemus. Osasta kirjoituksista paistaa hämmennys ja ärtymys, toisinaan paperille purkautuu pettymys ja suuttumus. Kirjoittajat haluavat tulla kuulluiksi.

"TE ETTE OLE TOSISSANNE"
Ärtymyskin voidaan tulkita positiiviseksi reaktioksi. Ainakin se on reaktio. Museokäynnin ei ole tarkoitus tuottaa katsojille pelkkää viihdettä ja mielihyvää. Moni teos herättää ajatuksia, jopa provosoi. Ärsytyksen käynnistämä pohdiskelu on avain nykytaiteen laajempaan ymmärtämiseen. Keskusteluoppaan kanssa Kiasmassa käyty keskustelu on usein alkanut kävijän halusta antaa kielteistä palautetta. Ajatusten vaihdon aikana vieras on saattanut oivaltaa jotain uutta nykytaiteesta tai itsestään taiteen kohtaajana.

Rakastaa, ei rakasta -näyttelyn aikana kootuista kommenteista ja kysymyksistä saatiin ainekset neljään keskustelutilaisuuteen, jotka on järjestetty syksyn aikana. "Tyhmät kysymykset" -keskuste-luissa asiantuntijat ja taiteilijat pohtivat nykytaiteen keskeisiä kysymyksiä ja museon muuttuvaa roolia.

"NOW THIS IS ART"
Kiasman ulkomaiset vieraat ovat olleet erityisen innostuneita ilmoitustaulusta. Ensi vilkaisulla voi nähdä, että Kiasmassa käy vieraita kaikkialta maailmasta. Syitä ulkomaalaisten kävijöiden kirjoitusintoon voi vain arvailla. Ehkä matkalla olo lisää tarvetta jättää jälki käynnistä. Turisteilla tuntuu myös olevan enemmän asiaa. Laput ovat täynnä kommentteja niin näyttelyistä kuin itse rakennuksestakin. Sääli, etten ymmärrä venäjää, flaamia tai kiinaa enkä lukemattomia muita kieliä, koska kommentit kertovat miten Kiasma ja näyttelyt aukeavat ulkomaalaiselle kävijälle.

Toisinaan lappujen viesti on suunnattu toiselle kävijälle. Opettajaa tai koulujärjestelmää voi kritisoida anonyymisti, tai lähettää terkkuja kavereille kotipuolesta. Osa lapuista kommentoi toisia lappuja. Ilmoitustaulu ei ole olemassa vain museota varten. Joskus jokin omaperäinen viesti saattaa aiheuttaa älynväläyksen museon työntekijälle, toiselle kävijälle tai lappuja katselevalle taiteilijalle. Ilmoitustaulu elää omaa elämäänsä.

-Tina Cavén