Kiertokoulu???

Aamu valkeni, selkää kolotti. Jälleen täytyi raahautua kouluun. Herätyskello paiskaantui mystisesti seinään. Silmät ristissä ylös, ulos ja koulun penkille, sekö se sen päivän ohjelman piti olla? Olinkohan nyt unohtanut jotain? Aamunavauksessahan se selviäisi. Kävellessäni juhlasaliin se muistui mieleeni: Kiasman väki ja Pedagoginen performanssi! Sehän se olikin. Kaikkea pöpiä porukkaa se meidänkin koulu päästää esiintymään, ajattelin. Juhlasalissa oli tuolit ja yhdeksäsluokkalaiset puhelivat aneemisina kuten joka aamu. Lavan edessä oli jotain ihmeellistä rekvisiittaa. Minna ja Eeva-Mari pitivät meille pitkän ”aamunavauksen”.

Pedagoginen performanssi? Se oli aamunavauksen nimi, mutta mitä ihmettä mokoma tarkoitti? Kaksi oikein vaikeaa sanaa yhdistettynä, kieletkö sillä yritettiin solmuun vääntää? No, se ei ole selvinnyt vieläkään, mutta hauskaa se silti oli. Opimme eri aineita nykytaiteen keinoin. Esimerkiksi biologiassa näimme modernin version huuhkajasta. Mielestäni lintu raukka oli kylläkin vähän laihahko, mutta elämä luonnonvaraisena on kovaa. Kotitaloudessa taasen kuulimme mitä ruokaa ”Varaneku” (Eeva-Marin toinen persoona) suositteli ja mikä oli hänen mielestään meille pahaksi. ”Varaneku” ei kylläkään ollut oikein samaa mieltä taiteilijoiden ruoka-aiheisista teoksista. Voi tosin olla, että kotitaloudenkin opettajaa hieman ihmetyttäisi seitsemän litraa täysimaitoa lattialla. Jätesäkkiasusteetkin ovat nykyään muodissa, ainakin Kiasmassa. Tosin siinä saattaa vierähtää vielä jonkin aikaa, ennen kuin kaduilla tulee joku vastaan Siwan muovikassi päällään.

Kun performanssista oli selvitty vapaatunnin avulla, oli aika mennä koristelemaan Kiasman liitutauluautoa. Jos jollain oli vielä unihiekkaa silmissä, viimeisetkin hiekan rippeet lensivät tässä touhussa taivaan tuuliin. Varsinkin kun käsissä ei ollut mitään tumpun tapaisiakaan. Auto sai kuitenkin väriä sukkelaan musiikin soidessa taustalla. Sormien pieni kohmeisuus ei nimittäin paljon haitannut, kun kerrankin sai piirtää auton seiniin luvan kanssa. Autosta tuli varsinainen taideteos. Voi tosin olla, että lääkärit joutuivat kirjoittamaan reilusti lisää stressilomia, kun muut liikennöitsijät kuvittelivat näkevänsä harhoja. Minä kyllä huolisin itselleni samanlaisen auton ihan koska vain, eipähän pääsisi koskaan ainakaan ulkoasuun kyllästymään, tosin luulen, että mummoni ei kyytiini tässä tapauksessa suostuisi.

Seuraava pysäkki olikin historian luokassa. Siellä saimme todellakin historiallista historian opetusta. Äänihuulet tuli avattua heti kärkeen, kun taistelimme siitä tulisiko luokkahuoneesta kommunistinen vai demokraattinen. Minna ja kommunistit veivät voiton. Demarit olivat kuitenkin jokseenkin sitä mieltä, että lait olisi pitänyt tekaista ennen johtajan muotokuvan maalausta (ihme porukkaa) ja loppujen lopuksi he pääsivätkin valtaan kapinan kautta.

Siis kokolailla värikäs päivä. Minusta ainakin oli kivaa vaihtelua tavalliseen arkiseen koulupäivään. Kiasmastakin sai paremman käsityksen. Se kun on kuitenkin sen verran kaukana, ettei sinne tule niin vain lähdettyä. Minä olen kylläkin Kiasmassa käynyt, mutta vain naistenhuoneen asiakkaana. Kiertokoulun myötä tuli kuitenkin sellainen olo, etteihän se varmaan mikään hullumpi paikka olekaan. Tai sitten se on niin hullu, että minäkin voisin käväistä katsomassa.

-Nora Saloranta
Anna Tapion koulun 9-luokan oppilas