Kiasman arkkitehtuuri

Kiasma on nykytaiteen museo, joka tekee tunnetuksi ja kerää oman aikamme taidetta – sitä, mitä taiteilijat tekevät juuri nyt. Kiasma on osa Suomen Kansallisgalleriaan.

Kiasma-rakennus on merkittävä arkkitehtuurikohde aivan Helsingin ytimessä. Rakennuksen on suunnitellut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl. Kiasma avautui yleisölle vuonna 1998.

Kiasman näyttelytilat ovat jakaantuneet neljään kerrokseen. Lisäksi Kiasmassa on teatteri, kirjasto ja taidepaja.

Kiasma lukuina

Kiasman materiaaleja

Kiasma tarkoittaa esimerkiksi hermojen tai nivelsiteiden risteämiskohtaa sekä vastinkromosomien kietoutumista toisiinsa. Nimi symboloi hyvin nykytaiteen museon tehtävää: Kiasma on monenlaisten kohtaamisten paikka. Se on areena mielipiteiden vaihdolle sekä taiteen ja kulttuurin uudelleenmäärittelylle.

VALO ELÄÄ KIASMASSA

Kiasman tärkein rakennuselementti on valo. Arkkitehti Steven Hollia kiehtoi suomalainen luonnonvalo, sen elävä luonne eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Kiasman pinnat ja muodot on suunniteltu valoa ajatellen. Luonnonvalon luoma vaikutelma muuttuu sen mukaan, miltä suunnalta valo tulee. Myös Kiasman keinovalo mukailee luonnonvaloa. Koko talon valaistus on monimuotoisuudessaan yhtenäinen.

Pääsisäänkäynti Mannerheimin patsaan viereltä tuo kävijän korkeaan lasikatteiseen aulaan. Suunnittelun lähtökohtina on ollut ajatus zenmäisestä rauhasta sekä inhimillisestä mittakaavasta. Eri tavoin kiertyvät portaikot, kaartuvat käytävät ja rampit johdattelevat katsojaa halki Kiasman kaikkien viiden kerroksen.

Ihmiskeho toimii Kiasmassa tilojen mitoituksen perustana. Yhdeksi rakennuksen lähtökohdaksi arkkitehti Steven Holl on ottanut ihmisen katseen 165 cm:n korkeudella. Oviaukkojen korkeudet ja leveydet, liukuovien ruudutus sekä tilojen mitoitus perustuvat kultaiseen leikkaukseen.