Kiasman Katujuhlissa

Siirryin Tapiolan puutarhakaupungista 15- vuotiaana Itäkeskukseen, missä koin heräämisen. Peinttauspaikkoina nautin eniten päiväpaikoista, purkutuomion saaneista taloista ja hylätyistä miljöistä. Jäin kiinni junaratatunnelista, paikasta, jonka luonteen olin arvioinut väärin. Koska tunneli oli kauttaaltaan kuorrutettu värikkäillä maalauksilla, oletin, että sinne sai vapaasti maalata. Kun vartijat korjasivat minut talteen, päättelin, että maalaaminen tulisi vanhemmilleni liian kalliiksi ja siirryin muihin pintoihin. Rangaistuksena putsasin yhden kesän pahimmassa tapauksessa kavereiden edellisenä yönä tekemiä tageja - sori.

Kuvanveistäjä Olli Keränen käyttää teoksissaan veistotaiteen historian koko skaalaa rakentaen yhtä lailla minimalismin perinnön kuin figuratiivisen veistotaiteen jalustalle. Teosten lähtökohdat kumpuavat usein taiteen tekemisen ja taidekontekstin olemuksen pohdiskelusta, vertautuen usein poikamaiseen rakenteluun ja asettaen kysymyksiä kuten "kuka on hiekkalaatikon kingi?" ja "miten laatikolta pääsee pois?" (mm. Suoraan tehtaalta (2005) tai Työaika (2007). Keräselle mittasuhteiden skaala on ominainen osa teoksia, taiteilijan ihmisfiguurit ovat pieniä, maailman korkeimmat vuoret voi toteuttaa hiekkalaatikkoon ja hirviöt ovat suuria, niin suuria, että ne mahtuvat esille vain valokuvin dokumentoituina. Keräselle veistotaide on myös readymadea ja tilanne, kuten Ex Vandalsiin tuleva interaktiivinen uima-allasinstallaatio, joka on esillä URBin katujuhlassa 10.8. Kiasman pihalla. Uima-asu ja pyyhe mukaan!