Hyvä juhlayleisö, ärade publik, ladies and gentlemen,

Lähes päivälleen 10 vuotta sitten koettiin Helsingissä ihme. Melkein viidenkymmenen vuoden yritysten ja ponnistelujen jälkeen avattiin Nykytaiteen museon uudisrakennus Kiasma.

Vuosikymmenien aikana olivat lukuisat eri tahot, taiteilijat, taiteilijärjestöt, kriitikot, museoihmiset, opiskelijat ja yksittäiset kulttuurihenkilöt tehneet työtä museon aikaansaamiseksi. Kesti kuitenkin vuosikymmeniä ennenkuin haave toteutui. Aika ilmeisesti vain oli lopultakin kypsä. Merkille pantavaa on myös, että museon rakentamispäätös tehtiin Suomessa vallinneen syvän taloudellisen laman aikana. Hyvä esimerkki siitä mitä luovuus ja innovatiivisuus voivat saada aikaan. Siitä tämä valtion ja kaupungin välinen “oravannahkakauppa” on todisteena: valtio lahjoitti kaupungille asuntorakennusmaata ja kaupunki rakensi vastineeksi Nykytaiteen museon. Samaan laman aikaan myös suomalainen kuvataide lähti voimakkaaseen kasvuun ja kansainväliseen tietoisuuteen. Kokonainen uusi, nuorten lahjakkaiden taiteilijoiden sukupolvi murtautui esiin.

Museo perustettiin 1.9.1990 osana Valtion taidemuseota, monelle ehkä yllättäenkin. Nk. keskustaidemuseotoimikunta oli esittänyt mietinnössään 1988 Nykytaiteen museon perustamista. Me silloin toimikunnassa olleet Ateneumin taidemuseon edustajat olimme nähneet tilaisuuden tulleen vihdoinkin kauan kaivatun museon perustamiseen valtion järjestäessä uudelleen taidemuseotoimintaansa.

Tässä vaiheessa päätetttiin olla puhumatta omasta museorakennuksesta tai omista tiloista, tärkeintä oli saada museo perustettua ja saattaa museon toiminta käyntiin. Nykytaiteen museo aloittikin toimintansa 1.9.1990 Kansakoulukadulla, missä Ateneumin taidemuseo oli evakossa Ateneum-rakennuksen remontin vuoksi.

Valittu strategia osoittautuikin oikeaksi, sillä jo syyskuussa 1992 julistettiin arkkitehtuurikilpailu uuden museorakennuksen suunnittelemiseksi. Museo oli päätetty rakentaa aivan Helsingin keskustaan postin pääkonttorin, eduskunnan ja marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan välittömään läheisyyteen. Kilpailuun jätettiin yhteensä 516 ehdotusta, joka oli ennätyksellinen jopa Euroopan laajuudessa tarkasteltuna. Kilpailun voitti amerikkalainen arkkitehti Steven Holl.

Kilpailun tuloksena alkoi usean vuoden jatkunut kiivas keskustelu museon paikasta, arkkitehdista ja arkkitehtuurista, Töölönlahden alueen suunnittelusta yleensä, marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaasta, kansallisista arvoista ja nykytaiteen edustamista arvoista. Yleisönosastokirjoituksissa ja jopa opetusministeriössä museon työmaan aidan aniliininpunainen värikin koettiin kansallisia arvoja uhkaavana. Jossakin vaiheessa tuntui siltä, että mitä tahansa museon ympärillä tapahtui, se antoi aihetta kiihkeille kannanotoille. Kansanäänestystä museosta vaatineeseen adressiin työpaikoilla, kaupoissa, kaduilla Mannerheimin patsaan äärellä (mukana myös venäläisiä turistiryhmiä!), saatiin yli 20.000 nimeä.

Kiasma-rakennuksen saama julkisuus aiheutti sen, että museo oli tunnettu koko Suomessa ennenkuin koko rakennusta oli avattu.

Museon keskeinen tavoite alusta saakka oli tehdä nykytaidetta tunnetuksi ja vahvistaa sen asemaa toimimalla elävässä yhteydessä taiteen tekijöihin sekä yleisöön. Museo halusi toimia kansalaisten kohtaamispaikkana, tarkoituksenaan saattaa nykytaide elävään ja jatkuvaan kosketukseen eri yleisöjen kanssa sekä tuoda oman ajan taide osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää. Yksi Kiasman vahvuuksista onkin ollut sen keskeinen sijaintipaikka. Useat henkilöt olivat kilpailun yhteydessä tuoneet julki mielipiteensä, että museon olisi pitänyt hakeutua pois keskusta jonnekin "rauhaan", mutta se oli asia mitä museo kaikkein vähiten halusi. Se halusi olla siellä missä ihmisetkin ovat.

Kiasma halusi uudistaa myös museokonseptia, olla toiminnassaan aktiivinen ja moniääninen sekä korostaa museon fyysisen tilan lisäksi museota myös käsitteellisenä tilana ja ymmärtää visuaalisen kulttuurin mahdollisimman laajasti. Kansainvälinen taide haluttiin tuoda suomalaiseen kontekstiin ja ja toisaalta esittää suomalaista taidetta kv. yhteydessä.

Det är svårt att entydigt definiera vad nutida konst är. Det är fråga om en process som existerar i vår tid, i relation till ändringar i den, och som definierar sig själv in för våra ögon. Dess uttrycksformer och trender kan vara nog så varierande. Konstnären kan ge sig kast med traditioner eller reagera på världens gång och tolka sina uttryck på olika sätt. I egenskap av en offentlig institution ville Museet för nutidskonst inte binda sig till någon enskild form av de här sätten att uttrycka sig. Därför gick Kiasma från början in för polyfoni, för att föra fram olika konstnärer och uttrycksformer för skapande.

Kiasman syntyminen ensimmäisistä ideoista lopulliseen toteutumiseen on lukuisten ihmisten työpanoksen tulosta. Monet ovat virkansa, työnsä tai luottamustehtäviensä puolesta olleet mukana hankkeessa. Museon rakentamispäätöksen tekemiseen, sen suunnitteluun ja toteuttamiseen ovat vuosien saatossa osallistuneet valtion ja kaupungin eri poliittiset tahot sekä virkamiehet, arkkitehdit, suunnittelijat ja rakentajat. Kiitos teille kaikille siitä, että olemme täällä tänään.

Pelkkä rakennus ei kuitenkaan tee talosta vielä museota - siihen tarvitaan sisältöjä ja ihmisiä, jotka sisällöt toteuttavat. Työyhteisö, joka oli mukana aloittamassa ja toteuttamassa museon toimintaa ansaitsee suuren kiitoksen. Se luovuus ja innostuneisuus ja asialle omistautuminen, joka henkilökuntamme parissa vallitsi oli ainutlaatuinen. Olemme myöhemmin todenneet, että jotakin vastaavaa voi tulla yhden ihmisen osaksi ehkä vain kerran elämässä.

Kuulin äskettäin, että museossa työelämään tutustumassa olleet koululaiset, olivat hämmästyneinä kysyneet “mitä sitten oli ennen Kiasmaa?” On jo sukupolvi, jolle Kiasma on itsestään selvyyvs.

The roles of mass media and new technology in the field of visual communication are growing all the time. The media flux surrounding us cannot entirely be regulated by ourselves. It is an existing flow which rarely allows its recipients to pause.

The situation makes it even more crucial that we can stop, listen to our own reactions and maintain a living contact to another kind of perceptual experience. By its very presence Kiasma´s architecture reminds us of one of the most important aspects of human life - the perceptions and sentiments transmitted by our sense experiences.

That is why it is for me such a pleasure to thank you Steven for this big bar for art. It was great to work with you and your colleagues both in New York and in Helsinki. You proved to be an example of an architect who profoundly understands the needs of contemporary art, artists and the audience.
I am particularly glad that you are here with us today.

Nyt myöhemmin noita aikoja muistellessa nousee erityisesti kaksi hienoa muistoa tapahtumaketjun alusta ja lopusta: Reijo Kelan, Heikki Laitisen ja Suomussalmi -ryhmän tuli- ja ääniperformanssi talvipimeässä Helsingissä Eduskuntatalon edustalla kun elävät tulet merkitsivät Kiasman ääriviivat paikalleen samalla pyhittäen maan taiteen käyttöön ennen kaivinkoneiden tuloa ja vaeltelu Kiasman saleissa ensimmäisenä museon avajaisviikonloppuna 33.000 ihmisen joukossa. Nykytaide oli tullut osaksi ihmisten elämää.

Toivotan Kiasmalle ja sen henkilökunnalle mitä parhainta menestystä sen tärkeässä työssä nykytaiteen puolesta.