Galleria Alkovi on taiteilija Otto Karvosen vuonna 2005 käynnistämä taideprojekti Kallion kaupunginosassa, Helsinginkatu 19:ssa. Kahdeksan metriä pitkä näyteikkuna vaihtuvine näyttelyineen toimii 24 tuntia vuorokaudessa saumattoman jatkumona katutilan tapahtumille.
Karvosen alkuperäisen idean mukaan katugalleria on urbaani taidelaboratorio ja luonteva jatke myös museonäyttelyille.

Kiasman juhlavuonna 2008 Galleria Alkovissa nähdään 7 näyttelyä, jotka Kiasma toteuttaa yhteistyössä Otto Karvosen kanssa, ottaen huomioon tilan ja paikan erityisluonteen. Helmikuussa 2008 starttaava näyttelyiden sarja jatkaa Kiasman 10-vuotisjuhlanäyttelyn ”Notkea katu” (9.5.-21.9.2008) teemoja ulottaen nykytaiteen aktiiviseksi osaksi kaupunkia ja sen elämää.

Kiasman juhlavuosi huipentuu Kalliossa joulukuun alussa avattavaan taiteilijan Anssi Kasitonnin näyttelyyn Galleria Alkovissa. Kiasman 10-vuotisjuhlanäyttelyn "Notkea katu" teemoja jatkava residenssinäyttelyiden sarja, joka on esitellyt kalliolaisyleisölle jo kuusi erilaista näyttelyprojektia, päättyy 5.12. avautuvaan Kasitonnin jouluun (5.12.-6.1.2009).

Sahalahdella Tampereen kupeessa asuvaa kuvataiteilijaa Anssi Kasitonnia voisi luonnehtia uuden aallon kansantaiteilijaksi, jonka "ite-poppis" -henkiset teokset ammentavat populaarikulttuurin lähihistoriasta hyvin laajalla spektrillä Kasitonnin ominta alaa ovat kuvanveisto sekä elokuva, mutta tätä nykyä myös musiikki on vahvasti mukana taiteilijan arjessa (Anssi8000 & Maria Stereo).

Anssi Kasitonnin taiteesta välittyy tekemisen ilo ja nautinto. Hänen huumorintajuinen, innostunut ja punk-henkinen taiteensa yllättää ja tuottaa katsojalleen niin oivaltamisen iloa kuin makeat naurutkin. Kasitonnin taidetta ei rasita turha ja pakonomainen pyrkimys teoretisointiin, vaan hän uskaltaa reilusti ja rennosti poimia teoksiinsa viitteitä niin lapsuutensa TV-sarjojen ja elokuvien sankareihin kuin skeittaus- ja rock-kulttuuriin. Vaikka Kasitonnin taidetta sävyttää leikillisyys ja poikamainen huumori, sympaattiset teokset käsittelevät toisinaan myös vakavampiakin aiheita, mutta aina myötätunnolla ja lämmöllä. (K.K.)

Kati Kivinen: Minkälaisen 'jouluikkunan' aiot loihtia kalliolaisten iloksi?

Anssi Kasitonni: Ihan semmoisen perinteisen vanhan ajan jouluikkunan, jossa on amerikanrekka ja bikininainen ja darth vader, valomiekka ei-niin-tanassa. Ja täytyyhän sitä cylon-robotinkin jouluikkunasta kurkistaa.

K.K.: Miten katu näkyy teoksissasi, vai näkyykö se? Ja mikä on kadun merkitys omalle taiteellesi? Yksi katukulttuurin klassikkomuoto - skeittaaminen - taitaa edelleen kuulua harrastuksiisi, vaikka vaikutatkin tätä nykyä maaseudulla. Siellä 'katuelämä' mahtaa kuitenkin olla vähän hiljaisempaa?

A.K.: Niin, meillä on Sahalahdella kyllä ihan oikeita katuja, mutta ei ihan meidän hoodeilla. Skeitata voi kyllä ladossa, mutta viime kesänä se jäi harmittavan vähälle. Tarkoitus ois rakentaa poolikulma miniin, kunhan nyt tässä joskus ehtii. Kysymykseen palatakseni, katu ei näy taiteessani millään tavalla eikä merkitse minulle mitään. Paitsi alustaa, jolla voi kävellä ja ajaa autoa.

K.K.: Onko Kallio sinulle entuudestaan tuttu kaupunginosa - onko sinulla jonkinlainen suhde tähän kaupunginosaan?

A.K.: On. Siellä asuu paljon tuttuja.

K.K.:Alkovissa teoksesi kohtaavat myös paljon sellaista yleisöä, joka ei juuri tapaa käydä taidemuseoissa; 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva julkinen katugalleria toimii jatkumona katutilan tapahtumille, niin nakkikioskinahinoille kuin leipäjonoillekin. Pohditko tätä aspektia näyttelyäsi suunnitellessasi?

A.K.:En tiennyt, että teoksieni taustalla kahinoidaan tai jonotetaan leipää. Mutta nyt kun tiedän niin toivon, että molemmissa tapauksissa työni voisivat olla ilona. En tarkoita, että olisi iloisempi fiilis lyödä kuonoon, kun taustalla on iloista taidetta, vaan että taide olisi niin pysäyttävää ja hauskaa, että pukarit alkaisivat tutkia sitä tarkemmin ja unohtaisivat riitansa. Tai, että leivän jonottaminen ei olisi ankea tapahtuma taiteen johdosta. Katotaan nyt kuinka tässäkin käy.

K.K.: Populaarikulttuuri - tv-ohjelmat, elokuvat ja musiikki - sekä erilaiset urbaanin ympäristön visuaaliset merkit ja symbolit vaikuttavat vahvasti taiteeseesi. Katsojalle ne tuovat ilahduttavia ahaa-elämyksiä, kun teoksista tunnistaa vanhoja tuttuja hahmoja ja teemoja. Myös huumori kukkii runsaana teoksissasi, kutittaen mukavasti nauruhermoja. Minkälaisia asioita haluat taiteellasi välittää tai kertoa?

A.K.: Haluaisin, että katsojalla olisi lähes yhtä hauskaa kuin minulla.

Kaupungin kadulla kulkija saattaa huomata talojen toimisto- ja asuinkerroksien ikkunoissa viherkasveja. Kulkija saattaa kuvitella mielessään, miten ihmiset kukin omalla tavallaan laittoivat viherkasvit ikkunalaudoille. Saatuaan kasvin sopivalle paikalle, ruukkua usein vielä pyöritetään ympäri, jotta saavutettaisiin kasvin mahdollisimman hyvä suunta ikkunasta valoon ja muihin viherkasveihin nähden. Viherkasvin ikkunalaudalle asettaminen on huomaamaton, arkipäiväinen, mutta silti huolellinen ele.

Taiteellisessa työskentelyssäni rakennan uudelleen tilanteita, jotka viittaavat arkipäiväiseen, tahattomaan tai vaille huomiota jääneeseen inhimilliseen toimintaan ja siirrän ne uuteen kontekstiin.

Denise Ziegler

Emilia Ukkonen aloitti Huoneentauluja -sarjansa perinteisellä käsityötekniikalla vuonna 2005. Ukkosen huoneentauluissa vanhat koristeelliset kehykset rajaavat nykyajan hokemia: ”Connecting People”, ”I’m lovin’ it”, ”vittu”. Huoneentauluihin voi tutustua Galleria Alkovissa
Kalliossa.

Huoneentaulu koristi lähes jokaista kotia viime vuosisadan alkukymmenillä. Tauluihin oli kauniisti kirjottu kristillinen sanoma, lohduttava mietelmä tai elämänohje: ”Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta”, ”Sopu sijaa antaa”, ”Hädässä ystävä tunnetaan”. Huoneentaulun hokema opittiin ulkoa,
jopa sen merkitystä ymmärtämättä.

Taiteilija luonnehtii teoksiaan: “Sarja Huoneentauluja koostuu kehystetyistä ristipistoista. Perinteiset,
hitaat ja huolellisuutta vaativat käsityöt ovat ristiriidassa seksikkäiden mainoslauseiden kanssa. Mainossloganit ovat korvanneet Raamatun lauseet. Mittapuut ja ihanteet voi aina halutessaan
vaihtaa uuteen. Maailma on pilkottu ja riisuttu henkisyydestä. Onko mitään mihin enää uskoa? Onko mitään pyhää jäljellä? Tämä on illuusioiden joukkokuolema ja vastalääkettä ei ole.”

Emilia Ukkonen on syntynyt vuonna 1983 ja on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2008. Taiteilija asuu ja työskentelee nykyisin Berliinissä.

Siirtomaatavarakauppa sai alkunsa kun annoimme itsellemme tehtäväksi yrittää ostaa Helsingin seudun kaupoista yhden tuotteen maailman jokaisesta itsenäisestä valtiosta. Rajasimme pois tukkukaupat, koska meillä tekijöillä eikä yksittäisillä kuluttajilla ole niissä asiointimahdollisuutta.

Tämä taiteellinen kokeilu jatkaa aikaisempien taideprojektiemme sarjaa, jossa olemme tehneet näkyväksi muun muassa kasvien, pizzan raaka-aineiden ja pullovesien globaaleja kulkureittejä*. Siirtomaatavara-kaupassa tärkeintä ei ole saada tuote jokaisesta maasta. Myös se, ettei jostain maasta ole saatavissa yhtään tuotetta, on merkittävä tulos. Se kertoo kenen kanssa käymme kauppaa ja kenen kanssa emme.

Siirtomaatavarakauppa muistuttaa myös omasta lähimenneisyydestämme, jolloin ne olivat vielä keskeinen osa suomalaista katukuvaaa. Niistä pystyi ostamaan kaukomailta tuotuja tuotteita: kahvia, teetä, pähkinöitä, etelän hedelmiä ym. Kyseiset tuotteet olivat kallista ylellisyyttä, jolla juhlistettiin erityistilanteita. 1980-luvulla valintatalot ja marketit syrjäyttivät laajalla tuontikapasiteetillaan vanhat siirtomaatavarakaupat.

Helsingin Kallion kaupunginosa on Siirtomaatavarakaupalle kiinnostava esittely-ympäristö, koska näkyvät vähemmistöt ovat perustaneet tälle alueelle omia kauppojaan, joissa myydään kopiopalveluja, työnvälitystä, kaukopuheluja sekä oman kotimaan tuotteita. Nämä 2000-luvun siirtomaatavarakaupat kertovat omaa tarinaansa globalisaatiosta, ihmisten muuttovirroista ja kulttuurisista fuusioista.

Luonnollisestikaan kokeilumme ei ole täydellinen ja jonkin maan tuote on voinut vilahtaa silmiemme ohi huomaamatta. Halutessasi voit täydentää puuttuvia maita ja tuotteita osoitteessa:"http://www.kiasma.fi/index.php?id=1756". Tervetuloa näyteikkunaostoksille Siirtomaatavarakauppaamme!

Kalle Hamm, Dzamil Kamanger

_____________________________________________

* Emigranttitarha (2006), Trivial Pizza (2005) ja Aqua (2008)

"Näyteikkuna on kuin näyttämö, jota somistamalla lavastetaan. Helsinkiläinen klassikko teatraalisesta näyteikkunasta on Stockmannin vuotuinen jouluikkuna. Galleria Alkovin ikkunamme sijaitsee mielikuvallisesti toisessa päässä Helsinkiä ja vastakkaisessa vuodenajassa.

Monien mielessä Kallio on vahvasti kapakoiden kaupunginosa. Rappioromanttinen mielikuva saattaa jopa ruokkia järjestyshäiriöitä. Halusimme teokseen viinan, mutta myös lapset - muistuttamaan toisenkinlaisesta Kalliosta ja pitääksemme esillä näiden kahden mutkikasta yhteiseloa. Tämä ei koske vain Kalliota, vaan koko yhä estottomammin juovaa Suomea.

Emme taiteilijoina varsinaisesti työskentele yhdessä, mutta olemme pitäneet jo muutaman yhteisnäyttelyn, jossa itsenäisesti syntyneet elementit ovat selkeästi tietoisia toisistaan, eikä niiden vuoropuhelua ole pyritty mitenkään hillitsemään. Alkoviin olemme kutsuneet mukaan myös Kalliolan iltapäiväkerhon lapset, jotka maalaavat tilan takaseinään mieluisiksi tai pelottaviksi kokemiaan asioita. On mukava tehdä teos toisten kanssa, kun siihen tarjoutuu sopiva mahdollisuus.

Teoksen keskelle sijoitimme itsemme matkustamaan. Sekä omakuvana että noin ihmisinä yleensä."

Leena Nion, Taneli Rautiaisen ja Jenni Toikan teos Valvoja on esillä ikkunagalleriassa 5.4-18.5. Valoinstallaatio on toiminnassa klo 20-06.

Valvoja toimii valopilkun kaltaisesti mainoskeskeisessä kaupunkitilassa. Teos ei minimalistisuudessaan toimi jalustana minkään tuotteen tai aatteen esilletuomiseksi, vaan pikemminkin nostaa itse rakennelman tarkastelun kohteeksi, samalla mukautuen osaksi ympäristöä. Valvoja nimi viittaa yölliseen ajankohtaan. Teos toimii hämärästä aamunkoittoon ja antaa näin ollen nimen sekä itselleen että katsojalle. Loputon liike
ja valon leikki hohtavat pitkälle pimeässä kaupunkitilassa, ja ne houkuttelevat katsojaa timantin lailla luokseen.

"Teoksemme koostuvat immateriaalisista asioista kuten valosta, varjosta ja liikkeestä. Olemme olleet kiinnostuneita erilaisista mekaanista liikettä tuottavista tekniikoista, jotka palvelevat ideaa nousematta itsetarkoitukseksi. Pyrimme tuomaan teoksen lähtökohtaisen idean mahdollisimman pelkistetysti esille. Valvoja teoksessa olemme minimoineet taiteilijan kädenjäljen hyödyntämällä arkitodellisuuden ilmiöitä ja esineitä, käyttäen niitä yllättävällä tavalla. Näin teemme näkyväksi piileviä jokapäiväisiä asioita, jotka usein jäävät huomaamatta. Mittakaavaa muuttamalla luomme uusia merkityksiä."

Yhteistyössä Nykykaihdin Oy:n kanssa.

Galleria Alkovin ensimmäisenä projektina nähdään Maaretta Jaukkurin kuratoimana taiteilija Timo Vartiaisen installaatio "Kävelemässä ja liftaamassa". Näyttely on avoinna 16.2.-30.3.2008.
Installaatiossa Vartiainen jatkaa useissa aiemmissa teoksissaan käsittelemäänsä vapaan vaeltamisen teemaa, pitkien matkojen tekemistä kävellen ja liftaten. Näillä matkoillaan Vartiainen valokuvaa ja tekee havaintoja tapaamistaan ihmisistä, vaihtuvista maista ja maisemista, teiden varsilta, jotka sijoittuvat omaan epäpaikkaansa villin luonnon, maaseudun ja kaupunkien välille.

I 16.2.-30.3. Timo Vartiainen: "Kävelemässä ja liftaamassa"
II 5.4.-18.5. Leena Nio, Jenne Toikka, Taneli Rautiainen: "Valvoja"
III 24.5.-6.7. Kalle ja Pauliina Turakka-Purhonen: "Maan korvessa"
IV  12.7.-24.8. Kalle Hamm ja Dzamil Kamnger: "Siirtomaatavarakauppa"
V 30.8.-19.10. Emilia Ukkonen ”Huoneentauluja”
VI 25.10.-30.11. Denise Ziegler
VII 5.12.-28.12.  Anssi Kasitonni