Kuvan jälkeen

11.1.2008 - 1.3.2009.
Kokoelmanäyttely, 2. ja 3. kerros

Kiasman juhlavuoden kokoelmanäyttely Kuvan jälkeen keskittyy kuvan problematiikkaan. Mikä voi vielä olla kuva? Vaikka nykytaide on usein kaikkea muuta kuin kehyksin rajattu kuva, kuvan käsite ja olemus ovat kuitenkin yhä taiteen peruskysymyksiä. Esillä on Kiasman kokoelmista kuvaa ja kuvattomuutta eri tavoin käsitteleviä teoksia 53 taiteilijalta.

Kive, Helena: Monologi, ajoittamaton. 
Kuva: Petri Virtanen/KKA
Kive, Helena: Monologi, ajoittamaton. Kuva: Petri Virtanen/KKA
Taleva, Aimo: Kasvava, 1972-79.
Kuva: Petri Virtanen/KKA
Taleva, Aimo: Kasvava, 1972-79. Kuva: Petri Virtanen/KKA
Olson, Eric H: Optokromaattinen relefi, 1974, Optokromi, 1973, Optokromi, 1971.
Kuva: Petri Virtanen/KKA
Olson, Eric H: Optokromaattinen relefi, 1974, Optokromi, 1973, Optokromi, 1971. Kuva: Petri Virtanen/KKA

Näyttelykokonaisuus muodostuu neljästä teemasta: Melkein kuva, Kuvan kielioppia, Kirjoitettu kuva, maalattu sana sekä Asenne metodina: sarja, toisto, tapahtuma. Teemojen mukaisesti pohditaan kuvan ja kuvattomuuden rajaa, kuvan ja sanan suhteita, erilaisia kuvallisia kielioppeja sekä sarjallisuutta kuvan tuottamisen metodina.

Kuvan jälkeen -näyttelyssä tutustutaan myös taiteen sisäisiin virtauksiin. Minimalismi nosti esille veistoksen perusmuodot ja katsojan kehollisuuden. Poptaide toi esille teosten rinnastumisen kulutushyödykkeisiin esteettisenä pintana vailla syvempiä merkityksiä. Käsitetaide toi kirjalliset viitteet, analyyttiset taideväitteet sekä esityspaikan osana merkityksen muodostumista. Nykyisin taiteilija ei voi olla tietämätön edeltäneistä kuvan käyttötavoista nykytaiteessa. Näyttelyn näkökulma onkin nykyisyydestä kohti aiempien vuosikymmenien tekijöitä ja teoksia.

Näyttelyn kuraattorit huomauttavat, että taidekuvien katsominen poikkeaa usein siitä, kuinka arjessa tarkastelemme kuvia eri medioissa ja tilanteissa: uutiskuvia tai sarjakuvia lehdissä, mainoksia kaupunkitilassa ja reaaliaikaista kuvatulvaa sähköisissä viestimissä. Jokainen kantaa muistissaan omaa kuva-arkistoaan, joka taidenäyttelyssä yhdistyy esillä oleviin teoksiin. Teokset tuovat mieleen aistimuksia, tuntemuksia ja muistoja, jotka synnyttävät merkityksiä. Kuva syntyy jälkikuvana – suhteessa havaintoon, viitekehykseen ja kuvallisen esittämisen traditioon.

Kokoelmanäyttelyn ovat koonneet intendentti Marja Sakari ja amanuenssi Leevi Haapala Kiasmasta. Näyttelyyn liittyy julkaisu, jonka artikkelit ovat Leevi Haapalan, tutkija Inkamaija Iitiän ja Marja Sakarin kirjoittamat. Näyttelyjulkaisun on toimittanut Eija Aarnio.
> Näyttelyjulkaisu verkkokaupassa