Kiasman on suunnitellut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl.

Pääsisäänkäynti Mannerheimin patsaan viereltä tuo kävijän korkeaan lasikatteiseen aulaan. Se luo rakennukselle persoonaa, joka kohti teatteritilaa ja näyttelyhuoneita edettäessä löytää pelkistetympiä muotoja. Kiertyvä ramppi johdattaa ala-aulasta kohti museon ydintä, kohti häämöttävää päämäärää. Suunnittelun lähtökohtina on ollut ajatuksia kultaisesta leikkauksesta, zenmäisestä rauhasta, inhimillisestä mittakaavasta. Esimerkiksi toisen ja neljännen kerroksen sarjallisuus, tilojen linjat ja yksityiskohdat toteuttavat näitä lähtökohtia. Kaikki tekniikka, niin turva-, ilmastointi kuin näyttelytekniikkakin, on piilotettuna seinärakenteisiin.

Valonlähteet on sijoitettu valotaskuihin, siksi valaistus on epäsuoraa ja valo hajoaa näyttelytiloihin eleettömästi. Aiemmin taidemuseovalaistukselta odotettiin tasaisuutta, staattisuutta, mutta Kiasmassa on tietoisesti pyritty erilaiseen valaistusratkaisuun. Luonnonvalo vaihtuu riippuen siitä, miltä suunnalta se tulee. Näyttelytiloissa eri puolilla rakennusta on siis erilaiset luonnonvalo-olosuhteet ja tilat on myös mahdollista pimentää.

Pelkistäminen päämääränä näkyy myös materiaalivalinnoissa. Sisäseinät ovat valkoista rappausta, lattia jalkalistatonta, mustaksi värjättyä teräsbetonia. Jotkut näyttelytilojen seinistä kaartuvat tai ovat vinoja suhteessa tilaan ja ovat näin tietoinen valinta etsiä haastetta nykytaiteen monimuotoisuudelle. Ensimmäisen kerroksen seminaaritilan keltaiset ovet ja info- ja naulakkoalueen tummapunainen ovat yleisötilojen väripilkkuja. Lisäksi kahvilan ja kaupan katto on punaruskea.

Tiloissa on etsitty ja löydetty karheutta, joka on ominaista paikoille, joissa nykytaide parhaimmillaan esittäytyy. Se, mikä vanhoissa tehdas- ja varastorakennuksissa on myötäsyntyistä, on Kiasmassa saanut uuden, harkitun olomuodon ja työtilamaisen, karun ilmeen.

Materiaalit
Kiasman kaareva ulkokatto on puhdasta sinkkiä, jossa on joitain promilleja titaania ja kuparia. Se on patinoitu noin 5 vuoden luonnollista patinaa vastaavaksi. Pinta tummuu vielä hieman patinoituessaan lisää.

Pystysuorat umpiseinät ovat meri-ilmaston kestävää alumiinia. Ne hiotaan käsin vaakavedoin santapaperilla, jolloin alumiiniin tulee valoa taittava pinta. Alumiiniseinien annetaan patinoitua luonnollisesti.

Etelä- ja pohjoispäädyssä on punertavia pintoja. Ne ovat happopunastettua ja eläväpintaista messinkiä, joka on käsitelty lämmittämällä ja kemiallisesti.

Rakennuksen iso kaksoiskaareutuva lasiseinä on Reglit-lasilankkua, jota käytetään pääasiassa teollisuusrakennuksissa. Kiasman lasiseinistä sekä galleriatilojen laseista on poistettu vihertävä aines (ferro II oksidi), eli läpi tuleva valo on sävyltään luonnonvaloa.

Lasipinnoista suurin osa on hiekkapuhallettua, mutta ei hiekalla vaan alumiinioksidilla tai piidioksidilla. Näin pintoihin tulee prismaattinen, valoa kauniisti hajoittava pinta.

Rakennuksen muut lasiseinät ovat paikan päällä tehtyjä teräslasiseiniä.

Seinät ja katot ovat valkoiset ja kipsirapatut, tavoitteena on ollut rauhallisuus ja eleettömyys.

Lattia on tummanharmaata, miltei mustaa väribetonia.

Aulan kaksoiskaareutuva korkea betoniseinä on vaakasuoraan lautamuottiin valettua betonia, joka on maalattu valkoiseksi.

Kiasma-teatterin seinät ovat punertavaa vaneria. Teatterissa on tummansinisellä samettia muistuttavalla kankaalla verhoiltu tarkkaamo.

Detaljeja Kiasmasta
Neliöt. Kiasman rakennustyöt aloitettiin vuonna 1996, budjetti 227 milj. mk. Kokonais-pinta-ala on noin 12 000 m2, joista museotiloja on 9 100 m2.

Valo. Kiasman tärkeimpiä rakennusmateriaaleja on valo. Rakennuksessa on paljon valoa läpäisevää lasipintaa. Suuri lasiseinä on lasilankkua, jota käytetään lähinnä teollisuusrakennuksissa. Lasisei-nistä ja galleriatilojen ikkunoista on poistettu vihertävä aines eli sisääntuleva valo on sävyltään luonnonvaloa. Luonnonvalon määrää säädellään sähköisesti huomioiden vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihtelu. &"Rusetti"-ikkunat ovat kaarevan katon vuoksi olleet haaste rakennustaidolle. Keinovalon valaistussuunnitelman on tehnyt Hervé Descottes (L’Observatoire International, Pariisi, New York) yhdessä Steven Hollin ja Vesa Honkosen kanssa. Teknisissä yksityiskohdissa apuna toimi Julle Oksanen. Kaikki näkyvät erikoisvalaisimet perustuvat Steven Hollin luonnoksiin. Hänen käsialaansa ovat esimerkiksi hiekkapuhalletut alumiinivalaisimet ja kahvilan katon "valuva jää".

Mittakaava. Ihmiskeho toimii tilojen mitoituksen perustana. Yhdeksi lähtökohdaksi Steven Holl on ottanut ihmisen katseen 165 cm:n korkeudella. Oviaukkojen korkeudet ja leveydet, liukuovien ruudutus sekä tilojen mitoitus perustuvat kultaiseen leikkaukseen.

Kalusteet. Kiintokalusteet samoin kuin wc-kalusteet ovat Steven Hollin suunnittelemia. Hän on suunnitellut myös lukuisia yksityiskohtia, kuten seinäkoukkuja ja ovien kahvoja. Kahvilan pöydät ja vihreät tuolit ovat Vesa Honkosen käsialaa. Stefan Lindfors on suunnitellut kahvilaan kolme uniikkia Star Trek -syöttötuolia lapsille.

Vesiallas. Pihasuunnittelun keskeinen elementti, vesiallas, alkaa Mannerheimin patsaan juurelta, kulkee rakennuksen läpi graniittisolassa ja päätyy lopulta pohjoisseinustalle ja riippuen alueen rakentumisesta jatkossa, jopa Töölönlahteen saakka.

Ulkovalaisimet. Kiasman edustalle on suunnitellut Juhani Pallasmaa. Samoin hän on laatinut katu- ja pihasuunnitelman Mannerheiminaukion ja patsaan ympärystän osalta. Sen sijaan Eduskuntatalon puoleinen nurmipiha on Steven Hollin suunnittelema.

Kiasma Stage. Museon edustalle kesäisin nouseva Roi Mänttärin suunnittelema esiintymislava happening-jaksoille.