Silmä ja mieli

29.05.2004 – 26.09.2004

Näyttely pureutui taiteilijan työskentelyyn ja taiteilijana toimimiseen kytkeytyviin kysymyksiin. Näyttely avasi katsojalle sitä prosessia, joka käynnistyy ideasta ja havainnosta ja jonka lopputuloksena on valmis teos.

Taiteilija kuvassa

29.05.2004 – 08.08.2004

Kuvataiteen keskusarkiston kokoama valokuvanäyttely esitteli suomalaisia taiteilijoita. Suomen Taiteilijaseuran 140-vuotisjuhlanäyttely.

Pockets Full of Memories

07.05.2004 – 01.08.2004

George Legradyn teos oli interaktiivinen mediataiteen installaatio, joka kasvoi ja uudelleen organisoitui koko näyttelyn ajan. Käyttäjän valitsema ja kuvailema esine skannattiin digitaaliseen muotoon, ja teos lajitteli kuvat ja tiedot ja esitti ne ymmärtämällään tavalla videonäytössä.

Tsurraa

01.05.2004 – 08.08.2004

Timo Vartiaisen installaatio, jonka innoittajana oli ollut taiteilijan kävely- ja liftausmatka Venetsiasta Istanbuliin ja Balkanille.

Rakastaa, ei rakasta. Teoksia Kiasman kokoelmista

03.04.2004 – 27.02.2005

Esillä olivat Kiasman kokoelmien rakastetuimmat, puhutuimmat ja vihatuimmat teokset. Mukana oli myös joukko töitä, jotka eivät olleet aiemmin olleet esillä. Näyttelyyn liittyi myös virtuaalinen 120 teoksen kuvavalikoima Valitsin. Sen avulla kerätyn yleisöpalautteen perusteella koottiin näyttelyn jälkimmäinen, 16.11. avautunut osa Yleisön valinnat.

Gillian Wearing

20.02.2004 – 25.04.2004

Lontoossa asuva taiteilija käyttää töissään valokuvaa ja videota, ja hänen teoksissaan esiintyvät sekä näyttelijät että tavalliset ihmiset. Teosten aiheita ovat ihmisten välisen kanssakäymisen monimutkaisuus, monitulkintaisuus ja usein julmuus tai traumaattisuus. Kiasmassa olivat esillä Wearingin videoteokset I Love You ja Sacha and Mum.

Gunilla Klingberg

13.02.2004 – 18.04.2004

Ruotsalaistaitelija leikittelee vuonna 1997 aloittamansa projektin All Lost in the Supermarket teoksissa kaupallisilla symboleilla. Hän muokkaa logoja ja tuotemerkkejä suoraan gallerioiden ja museoiden seinille, ja hänen teoksensa saavat usein viitteitä paikallisuudesta. Kiasmaan Klingberg valmisti teoksen, jossa logojen ja tuoremerkkien räikeä kuvakieli oli häivytetty eleganttiin tapettimaiseen pintaan.

Historiaa nopeammin. Näkökulma nykytaiteen tulevaisuuteen Baltian maissa, Suomessa ja Venäjällä

31.01.2004 – 02.05.2004

Näyttelyssä esiteltiin 20 taiteilijaa Virosta, Latviasta, Liettuasta, Suomesta ja Venäjältä. Heidän teoksensa kommentoivat suhdettaan lähimenneisyyteen sekä sen heijastuksia nykyhetkeen. Niissä korostuivat inhimilliseen kokemukseen ja sen tulkintaan liittyvät samankaltaisuudet huolimatta erilaisesta kielestä, kulttuurista tai historiasta.

Living Rooms

02.01.2004 – 06.06.2004

Huone X:ssä esiteltiin kokoelmien uusia hankintoja. Charles Sandisonin teoksessa tietokoneella ohjelmoidut sanat vaelsivat ympäri pimeää huonetta. Niiden välisestä vuorovaikutuksesta syntyi visuaalisia kuvia ja tapahtumasarjoja.

Institution 2

03.12.2003 – 05.01.2004

Näyttely ja seminaari Kiasmassa pohtii nykytaiteen parissa työskentelyn etiikkaa ja estetiikkaa. Joulukuun alussa Kiasmassa alkava Institution 2 -oisen toimintamallin representaation, joka on ominainen instituutille. Kiasman ala-aulassa esiteltävä kokonaisuus on luova ja hauska.

Prosessi, Tapaamisia elävissä tilanteissa / muuttuvissa tiloissa

26.09.2003 – 06.01.2004

Prosessitapahtuman ajatuksena oli esitellä prosessiin ja vuorovaikutukseen perustuvaa taidetta ja samalla tavanomaisesta näyttelyaika-ajattelusta poikkeavaa tapahtumien ajoitusta. Tässä prosessissa yksittäiset teokset, tapahtumat, näyttelyt, performanssit, pajat sekä pedagoginen toiminta lomittuivat keskenään. Prosessin aikana nähtiin yhteensä 13 näyttelyä.

Future Cinema

28.06.2003 – 28.09.2003

Nuorien ja jo nimekkäiden kansainvälisten taiteilijoiden teoksissa ennakoitiin tulevaisuuden elokuvallisia ilmaisutapoja ja tekniikoita. Mukana oli elokuvainstallaatioita, multimediaa ja verkkoon toteutettuja teoksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Saksanpaimenkoira

28.05.2003 – 14.09.2003

Norjalaisen taiteilija Erik Snedsbolin installaatio koostui suurista valokuvista, videoista ja esineistä. Hänen teoksensa pohjautuivat lavastettuun tarinaan, jolla oli yhtymäkohtia performanssidokumenttiin. Teemoina olivat mm. identiteetti ja vallan rakenteet.

Demoskene.katastro.fi

28.03.2003 – 15.06.2003

Kontissa esiteltiin digitaalisen mediataiteen kehitystä 1980-luvun lopulta nykypäivään kotitietokoneiden ja pelien keskellä kasvaneen sukupolven näkökulmasta.

Kiinalainen huone

21.03.2003 – 18.05.2003

Minna Långströ min Kiinalainen huone oli 3D-animaatio, jonka hahmoja katsoja seurasi liikkumattomien ”valvontakameroiden” kautta. Teokseen kuului myös katsojaa kuvaava valvontakamera.

Yöjuna – surrealistisia reittejä Kiasman kokoelmiin

15.03.2003 – 29.02.2004

Yöjuna avasi reittejä Kiasman kokoelmiin vierauden ja outouden näkökulmasta. Sen taustana oli surrealismin perintö nykytaiteelle. Kokoelmaripustuksen teemana olivat öiset tunnelmat, siirtymät ja tapahtumat.

Hitchcock-sarja

18.02.2003 – 29.02.2004

Yöjuna-kokoelmanäyttelyn teemoihin liittyneessä kokonaisuudessa Laurent Fiévet tutki Alfred Hitchcockin suhdetta maalaustaiteeseen. Fiévet rinnasti omien tutkimuksiensa pohjalta ohjaajan 1940-60 -luvuilla valmistuneiden elokuvien kohtauksia niitä inspiroineisiin maalauksiin. Kiasmassa nähtiin Fiévetin sarjasta kolme installaatiota.

Maalaus on lihan kiilto silmissämme

14.02.2003 – 18.05.2003

Näyttely oli osa Tarja Pitkänen-Walterin Kuvataideakatemian tohtorintutkintoa. Näyttelytila oli ymmärrettävissä suurena maalauspohjana, jonka kolmiulotteiseksi tilaksi muuttuneella pinnalla katsoja käveli. Ratkaisu viittasi käsitykseen todellisuudesta.

Lainahöyhenissä

25.01.2003 – 01.06.2003

Nigerialais-englantilaisen Yinka Shonibaren kaksoiskansalaisuus ja erityisesti tunne, ettei kuulu oikeasti kumpaankaan kulttuuriin, muodostaa hänen taiteensa lähtökohdan. Lainahöyhenissä-näyttelyssä oli esillä Shonibaren maalauksia, luonnollista kokoa olevia figuureja sekä näyteltyjä valokuvasarjoja. Teokset käsittelivät ajan keskeisiä kysymyksiä yksilön, luokan ja rodun identiteetistä. Näyttelyyn liittyi myös laaja oheisohjelmisto.

White Square

17.01.2003 – 16.03.2003

Hanna Haaslahden installaatio oli interaktiivinen heijastus, johon kävijä vaikutti liikkeillään. Astuttuaan pimeän tilan lattiaan heijastetulle valkoiselle neliölle kävijä sai seurakseen joukon varjoja, kineettisiä elämänmuotoja.

Pipilotti Rist

04.12.2002 – 08.02.2003

Related Legs (Yokohama Dandelions) Kontti 8.2. saakka Sveitsiläinen Pipilotti Rist ei pyri teoksillaan kertomaan todellisuudesta, vaan keskeistä on tunteiden ja tunnelmien, alitajunnan ja muistojen herättäminen. Related Legs (Yokohama Dandelions) -teoksessa katsoja liikkuu keskellä kuvia, jotka on yhdistetty unenomaisiin ääniin, nauruun ja rytmeihin.

Mielenkenttiä

22.11.2002 – 02.02.2003

Teksti täyttää laajoja pintoja Boris Gerretsin piirroksissa. Kauempaa katsottuna sanat sulautuvat pinnaksi abstraktien piirustusten tavoin; teksti alkaa hahmottua vasta aivan teoksen viereen siirryttäessä, mutta silloin kokonaisuus katoaa.

Thriller

08.11.2002 – 05.01.2003

Thiller on toinen osa Salla Tykän lyhytelokuvatrilogiasta. Elokuva kuvaa murrosikäisen tytön kehittymistä kohti aikuisuutta, seksuaalisuuden heräämistä ja siitä kumpuavia jännitteitä. Elokuvassa ei ole lainkaan dialogia, voimakas tunnelataus syntyy maalauksellisten kuvien ja piinaavan musiikin välisestä ristiriidasta.

Kalervo Palsa, Toinen tuleminen

14.09.2002 – 05.01.2003

Näyttelyssä esiteltiin Kalervo Palsan laajaa tuotantoa, jonka kuvasto on usein provosoiva, avoimen seksuaalinen ja kuoleman värittämä. Synkkiä aiheita tasapainottavat läheisten muotokuvat ja lukuiset maisema-aiheet.

Fysikaalinen rengas

06.09.2002 – 27.10.2002

Mika Taanilan videoinstallaatio perustui kadoksissa olleeseen raakafilmimateriaaliin, jolle oli dokumentoitu Suomessa 1940-luvulla tehty tieteellinen koe. Taanilan aiempien teosten tavoin Fysikaalinen rengas sekoitti toisiinsa fiktiota ja todellisuutta.

Nolo veistos

23.08.2002 – 10.11.2002

Erwin Wurm tarkastelee teoksissaan veistoksille tunnusomaisia kysymyksiä. Hänen veistostensa lähtökohtana on ihmisruumis, jonka hän asettaa usein absurdiin ja nokkelaan suhteeseen arkipäivän asioiden kanssa. Jokainen veistos kestää vain minuutin, sitten painovoima puuttuu peliin ja kaikki romahtaa. Jäljelle jää vain valokuva tai video tapahtumasta.